Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 5/26: Haapaniemestä maailman suurimmaksi: Kone Oy

Haapaniemestä maailman suurimmaksi: Kone Oy

Haapaniemi säilyi Sörnäisten huvila-alueista pisimpään asumis- ja viljelykäytössä. Siellä asui Johan Daniel Stenberg, Hakaniemen Konepajan perustaja (kirjoitukseni 16/2025). Toistakymmentä vuotta Johanin kuoleman jälkeen vuonna 1893 Haapaniemeen laadittiin asemakaava (osana Sörnäisten ja Kallion asemakaavaa). Kortteliin 291 piirrettiin kolme tonttia. Kaikukadun (Ekogatan) ja Sörnäisten rantatien kulmaan nousivat vuonna 1898 Ab Gottfr. Strömbergin konepajan ensimmäiset rakennukset. Nykyisin tontilla toimii Taideyliopiston Kuvataideakatemia.

Viereiselle tontille Haapaniemenkadun (Aspnäsgatan) ja Sörnäisten rantatien kulmaan perustettiin vuonna 1910 palmuöljystä margariinia valmistava Kokos oy.  Se laajensi myöhemmin toimintansa korttelin kolmannelle tontille Haapaniemenkadun varrelle. Nykyisin tonteilla sijaitsee Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu.

Seuraavassa asemakaavakartan otteessa tontit ovat Laaksokadun (Dalgatan) ylä- eli eteläpuolella, siis meren puolella. Strömbergin tontti on vasemmalla Kaikukadun ja tässä vaiheessa vielä osittain mereen piirretyn Sörnäisten rantatien kulmassa. Kokos oy:n tontti on oikealla Haapaniemenkadun ja Sörnäisten rantatien risteyksessä. Laaksokadun toiselle puolelle jäi viljelysalue (planteringar), jolle aikanaan oli rakentuva Väinö Tannerin pallokenttä. Laaksokatua ei enää ole. Kartan alalaidassa on Itäinen viertotie (nykyisin Hämeentie), jonka alapuolelle eli pohjoispuolelle on hahmoteltu uusia tontteja (entisistä rakennuksista välittämättä).

Strömberg oy:n tytäryhtiö Kone oy aloitti toimintansa vuonna 1910. Kone oy sai käyttöönsä emoyhtiön sisäpihalla olleen entisen tallirakennuksen, joka oli muutettu ja laajennettu konepajakäyttöön.

Toiminta oli aluksi vaatimatonta, lähinnä emoyhtiö Strömberg oy:n valmistamien

sähkömoottorien korjaamista. Ensimmäisen maailmansodan aikana Kone oy

valmisti sotatarvikkeita (muun muassa messinkihylsyjä) Venäjän armeijalle. Jo

vuonna 1910 Kone oy otti käyttöön logon.

Ensimmäiset hissit valmistuivat vuonna 1918. Niiden oli tarkoitus olla ruotsalaisia

Graham Brothers -hissejä, jotka olisi koottu Kone oy:n konepajassa. Kauppa

kuitenkin raukesi, jolloin Kone oy aloitti oman hissituotannon. Karjala-lehti kirjoitti

vuonna 1922 otsikolla Kotimainen hissivalmistus: ”Vuodesta 1918 Aktiebolaget

Kone Yhtiö on ottanut erikoisalakseen kaikenlaisten sähköllä käypien henkilö- ja

tavarahissien, nostotaljojen, [paperikoneen] juoksuvaunujen y.m.s. valmistuksen.

Vuoden 1922 alkuun on liike valmistanut 143 hissiä, jotka ovat kokonaan

kotimaista teollisuutta.”

Vuonna 1924 insinööri, myöhemmin vuorineuvos Harald Herlin osti Kone oy:n.

Siitä lähtien Herlin-suku on johtanut yhtiön toimintaa.

Vuonna 1927 Kone oy muutti Kokos oy:n entiseen margariinitehtaaseen

Haapaniemenkadun ja Sörnäisten rantatien kulmaan. Alla Kone oy:n toimitilat tuona vuonna (valokuva H. Rosenberg).

Sata vuotta myöhemmin vuonna 2026 Kone oyj nousi maailman suurimmaksi

hissien valmistajaksi. Nykyään yhtiö valmistaa hissien lisäksi liukuportaita ja -ovia

sekä tarjoaa palveluja niiden kunnossapitoon ja nykyaikaistamiseen.

Tuotevalikoimiin kuuluvat myös liukukäytävät, automaattiovet sekä valvonta- ja

ohjausjärjestelmät.

Kone oy:n tiestä maailman suurimmaksi hissien valmistajaksi voi lukea mm.

yhtiön verkkosivulta Globaalin koneen synty ja Wikipedia-artikkelista Kone

(yritys). Tässä muutama nosto:

- Kone oy rakensi liukuportaat vuonna 1930 avattuun Stockmannin tavarataloon.

- Hissien tuotanto siirrettiin vuonna 1967 Hyvinkäälle.

- Kone oyj:llä on nykyisin yli 100 toimipistettä noin 60 maassa, ja sen

palveluksessa on yli 50 000 työntekijää.

Kone oy:n logoon lisättiin vuonna 1948 hammasrattaat kuvaamaan laajenevan

liiketoiminnan keskittymistä hisseihin, teollisuusnostureihin ja nostolaitteisiin.

Vuoden 1967 logo heijastaa yhtiön kansainvälistymistä. Kone oy osti vuonna 1968

ruotsalaisen ASEA:n, joka tytäryhtiöineen oli suurempi kuin Kone, ja vuonna 1974

yhdysvaltalaisen Westinghousen eurooppalaisen liiketoiminnan.

Nykyinen logo on vuodelta 1999. Kirjasimet ovat samantyyppiset kuin vuoden

1948 logossa.

Kone oy:n tuotanto siirrettiin vuonna 1967 Sörnäisistä Hyvinkäälle. Tehdas-

kiinteistön vaiheista sen jälkeen ei ole löytynyt tarkkaa tietoa. Siellä toimi 1980-

luvulla muun muassa Libyan suurlähetystö. Vuonna 1985 kiinteistön osti

Rakennuskunta Haka, joka aikoi purkaa sen ja rakentaa tontille pääkonttorinsa.

Vuonna 1990 rakennuksen valtasi Oranssi-liike, joka halusi siitä nuorten

toimintatilan. Vuonna 1994 rakennus näytti paikoitellen huonokuntoiselta (Martti

Jokisen valokuva).

Lopulta tehdaskiinteistö päätettiin säilyttää. Se korjattiin ja muunnettiin

korkeakoulutuksen käyttöön: Teatterikorkeakoulu on toiminut siellä vuodesta 2000

alkaen. Rakennuksen historiasta kertoo sen nykyinen nimi, Kookos. Myös

rakennuksessa toimiva opiskelijaravintola on nimeltään Kookos.

Kuvataideakatemian käyttöön rakennettiin vuonna 2021 uudisrakennus Sörnäisten rantatien ja Kaikukadun kulmaan ”Strömbergin tontille”. Siihen liitettiin taitavasti osa Helsingin Mylly oy:n 1930-luvulla tontille rakentamasta viljasiilosta.Myös Selim A. Lindqvistin suunnittelema, vuonna 1917 valmistunut Strömbergin tehdasrakennus muunnettiin Kuvataideakatemian käyttöön (ottamani valokuva alla).

Teatterikorkeakoulu eli entinen Kone oy:n tehdasrakennus näyttää nykyään tältä

(ottamani valokuva alla). Siellä olemme muutaman kerran kokoontuneet

yhtiökokoukseen.

Meidän talomme valmistui vuonna 1929. Taloon rakennettiin jo silloin hissi joka

portaaseen. A-portaaseen tehtiin lisäksi ”piian hissi”, jota kotiapulainen käytti.

Hissikorit ovat edelleen lähes alkuperäisessä kunnossaan, vaikka hissitekniikka toki

on moneen kertaan uudistettu. Yksi yksityiskohta hissien ovessa paljastaa ne Kone

oy:n tekemiksi (ottamani valokuva alla). Tuona vuonna Kone oy valmisti 300–400

hissiä, ja neljä niistä tuli taloomme.

Vuonna 1929 talossamme työskentelevä hieroja mainitsee Helsingin Sanomissa

julkaistussa ilmoituksessaan, että talossa on hissi. Kaikissa korkeissakaan taloissa

ei tuohon aikaan ollut hissiä. Oli siis hyvää mainosta, että asiakas pääsi hissillä

viidenteen kerrokseen.

Lähteet

Arkkitehtitoimisto Schulman 2010. Helsingin Mylly, Kaikukatu 4 – Sörnäisten rantatie 19.

Rakennushistoriaselvitys.

Finna. Förslag till förändrad indelning af 10de stadsdelen i Helsingfors (1897).

Hurme, P. 2025. Teollisuutta naapurustossa 1800-luvulla: Hakaniemi.

Koneen säätiö. Historia.

Museovirasto. Osuusliikkeiden ja teollisuuden Sörnäinen.

Peipinen, V. 2012. Oikeus kaupunkiin! - Oranssi kaupunkiliikkeenä.

Pitäjänmäki-seura. Pitäjänmäki muistelee.

Taideyliopisto 2021. Taiteen uusi koti Myllytontti on osa Sörnäisten teollisuushistoriaa.

Tikka, P. 2014. Historia jatkuu -blogi. Herlinien Kone oy.

Wikipedia. Kokos oy.

Wikipedia. Kone oy.

Wikipedia. Strömberg oy.

Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 4/26: Pannukakku

Pannukakku

Paul Lindbladin maalaus vuodelta 1847 kuvaa lähisaariamme Siltavuorelta katsottuna. Maalaus on korea, taidehistoriallisesti romantiikan ajalta. (Kuva on myös kirjoituksessani 8/25.)

Etualalla on kaksi saarta: piskuinen, litteä ja pyöreä Pannukakku ja oikealla sen takana isompi Hanasaari. Hanasaarella on kolme liioitellun kookasta Venäjän keisarikunnan lippua. Kevytrakenteinen silta yhdistää Pannukakun mantereeseen.

Siltaa pitkin kaupunkilaiset pääsivät Pannukakulle, josta saattoi ihailla maisemia ja Kruunu-vuorenselällä seilaavia purjelaivoja. Kummallakin saarella näkyy rakennuksia ja laivalaitureita. Hanasaari lienee ollut Venäjän laivaston käytössä.

Kauppias Simon Feodoroff vuokrasi vuonna 1836 kaupungilta käyttöönsä Pannukakku-saaren. Lindbladin taulussa, joka on maalattu kymmenisen vuotta myöhemmin, saarella näkyy useita rakennuksia, ehkä varastoja.

Everstiluutnantti Otto Ramstedt perusti vuonna 1854 verstaita ja muun muassa ajoneuvo-tehtaan Pannukakulle ja mantereen puolelle Näkin huvila-alueelle. Vuonna 1863 Oskar Osberg ja August Bade hankkivat (joko omistukseensa tai vuokralle) Näkin alueen ja myös Pannukakun. Heidän yrityksensä Osbergin & Baden konepaja (kansan suussa Uusperin verstas) laajeni nopeasti. Konepaja valmisti mm. patruunalaatikoita ja kuormastovaunuja Venäjän armeijalle sekä tavaravaunuja Suomen rautateille. Konepajan osti 1890-luvulla Siltarakennus oy, josta myöhemmin tuli Kone- ja siltarakennus oy.

Siltarakennukselta tilattiin raudasta valmistettu majakka Södra Yttergrundiin. Majakka koottiin vuonna 1891 Pannukakun-Näkin alueella. Sitä koepystytetään seuraavassa kuvassa. Majakan osat oli valettu Saksassa, Danzigissa (nykyisessa Gdanskissa) Carl Stemming & Co -yhtiössä.  

Koepystytyksen jälkeen majakka purettiin ja kuljetettiin Siipyyn niemen edustalla sijaitsevalle Södra Yttergrund -saarelle, jonne se pystytettiin. (Siipyy sijaitsee nykyisessä Kristiinan-kaupungissa.) Majakka on 30 metriä korkea, ja silloin se oli Pohjoismaiden korkein. Majakka seisoo edelleen paikallaan. 

Kuvassa majakan oikealla puolella näkyvä saari lienee Tervasaari, ja vasemmalla puolella on kaiketi Nihti. Oikealla seilaa purjelaiva juuri ulos Siltavuorensatamasta. 

Osbergin & Baden konepaja oli jo aiemmin koonnut Yttergrundin majakkaa kapeamman ja matalamman majakan. Sen osat oli valmistanut sama saksalainen konepaja. Ne kuljetettiin laivalla Tankarin saarelle Kokkolan edustalle. Tämä majakka oli aloittanut toimintansa jo lokakuussa 1889. 

Tankarin saari tunnettiin aiemmin nimellä Klippan (´luoto´). Sinne rakennettin 1700-luvun puolivälissä merimerkiksi kivikummeli, jonka näkyvyyttä lisäsi kummelista nousevan rautatangon päähän kiinnitetty tynnyri. Merimerkin ansiosta saari sai suomenkielisen nimen Tankokari, josta myöhemmin muotoutui saaren nykyinen ruotsinkielinen nimi Tankar.

Yttergrundin ja Tankarin majakat ovat Suomen korkeimpia. Korkein on kuitenkin Bengtskärin majakka; Yttergrund tulee toisena. Tankarin majakka on kuvassa alla kolmas oikealta. Bengtskär ja Yttergrund ovat kuvan vasemmassa laidassa. (Kuva on kirjasta Suomen majakat.)

Konepaja-alue laajeni laajenemistaan. Kartta vuodelta 1897 kertoo, että Pannukakku oli jo liitetty maatäytöillä mantereeseen. 

Alla olevaan Suomen matkailijayhdistyksen julkaisemaan karttaan vuodelta 1902 Pannukakku on kuitenkin vielä kuvattu saareksi. Sörnäisten rantatie (Sörnäs strand väg) ja Haapaniemenkatu (Aspnäsgatan) on jo hahmoteltu karttaan. Pannukakku sijaitsi siis enemmän Haapaniemenkadun kuin Näkinkujan linjassa. 

On mahdollista, että tuon ajan kartat eivät tarkasti kuvanneet ilmestymisvuotensa tilannetta. Ehkä vuoden 1897 kartta on optimistinen meren valtaamisen suhteen, tai sitten vuoden 1902 kartta on jäljessä todellisista tapahtumista. Joka tapauksessa näihin aikoihin Pannukakku lakkasi olemasta saari.

Signe Branderin valokuva Siltavuorelta koilliseen on vuodelta 1907. Siinä Pannukakku on jo kiinni mantereessa eli Näkin alueessa. Näin muodostuneen niemen taustalla näkyy Hanasaari.

Seuraavassa 1800-luvulla laaditussa kartassa on vasemmalla Hakaniemen niemi, jonne on merkitty J. D. Stenberg & Söners verkstad (jota käsittelin kirjoituksessani 16/2025). Viereinen niemi kuuluu Näkki-huvilan alueeseen. Sinne on merkitty Osberg och Bades mekaniska verkstad (alkuosa ei näy kunnolla).

Tähän karttaan on myös merkitty nykyinen rantaviiva ja vuosina 1973–1986 valmistuneet Merihaan rakennukset. Pannukakku on nykyään siis Merihaan alla, jonkin verran Merihaan keskipistettä pohjoisempana ja idempänä. Nykyinen Pannukakunpuistikko sijaitsee jonkin verran entisestä saaresta koilliseen päin. Suurin osa Merihaasta on rakennettu täyttömaalle, mutta jotkut rakennukset seisovat ainakin osittain Pannukakun päällä.

Lähteet

Helsingin kaupunginmuseo. Merihaan sijainti historiallisen kartan päällä.

Hurme, Pertti. Teollisuutta naapurustossa 1800-luvulla: Hakaniemi. Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 16/25. https://h-haka10.blogspot.com/2025/11/silmayksia-hameeentie-10n-historiaan.html

Hurme, Pertti. Entiset saaret Hämeenhaan lähistöllä. Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 8/25. https://h-haka10.blogspot.com/2025/04/silmayksia-hameentie-10n-historiaan-825.html

Kokkolan kaupunki. Majakkasaaari Tankar. https://www.kokkola.fi/vapaa-aika/majakkasaari-tankar/

Laurell, Seppo 2000. Suomen majakat. Jyväskylä: Gummerus.

Suomen matkailijayhdistys 1902. Suomi kartasto. 

Wikipedia. Osberg, Oskar. https://fi.wikipedia.org/wiki/Oskar_Osberg

Wikipedia. Yttergrundin majakka. https://fi.wikipedia.org/wiki/Yttergrundin_majakka

Wikipedia. Tankarin majakka. https://fi.wikipedia.org/wiki/Tankarin_majakka

Wikipedia. Tankar. https://fi.wikipedia.org/wiki/Tankar

Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 3/26: Elämää Hämeentie 10:ssa vuonna 1937

Elämää Hämeentie 10:ssa vuonna 1937

Kirjoitukseni 4/24 kuvaa elämää Hämeentie 10:ssä heti talon valmistumisen jälkeen vuosina 1929–30. Kirjoitus 11/24 kuvaa talon elämää vuonna 1931, 1/25 vuonna 1932, 10/25 vuonna 1933, 13/25 vuonna 1934, 14/25 vuonna 1935 ja 17/25 vuonna 1936. Tässä kirjoituksessa tarkastelen vuotta 1937.

Suomen talous kehittyi nopeasti 1930-luvulla, kun lamasta oli vähitellen päästy. Vuosina 1932–1939 Suomen bruttokansantuote kasvoi keskimäärin 6 prosenttia vuodessa.

Pääkaupunki Helsingin kasvu oli 30-luvulla voimakasta, pääasiassa maaltamuuton seurauksena. Väestö kasvoi noin 5000 henkilöä vuodessa. Vuoden 1937 alussa asukkaita oli 236 725. Myös lähikunnnat kuten Huopalahti, Haaga, Oulunkylä ja Kulosaari saivat osansa maaltamuutosta. Sodan jälkeen vuonna 1946 ne liitettiin Helsinkiin.

Kasvava kaupunki tarjosi työtä. Seuraavassa on kaksi esimerkkiä työpaikkailmoituksista, joilla talossamme toimivat yritykset hakevat työntekijöitä.

Sanomalehdissä on paljon ilmoituksia, joissa haetaan palvelijoita, palvelijattaria, rouvan apulaisia, ensamtjänarinnor (yksinpalvelijattaria), flickor (tyttöjä), maalaistyttöjä ja lapsirakkaita kotiapulaisia. Tässä esimerkki, jossa B-rapussa asuva haluaa palkata apulaisen. Ilmoitus on julkaistu sekä suomeksi että ruotsiksi.

Varakkaat kaupunkilaiset olivat jo 1800-luvulla rakentaneet kesähuviloita Helsingin ympäristöön. 1930-luvulla kesähuvilan tai mökin omistajiin liittyi myös keskiluokkaan kuuluvia. Palvelusväki oli 30-luvulla halpaa. Seuraavassa haettaneen apulaista kesähuvilalle.

Helsingin väestön nopeasta kasvusta seurasi asuntopula. Niinpä lisätuloja hankittiin antamalla omasta asunnosta huone vuokralaiselle tai kahdelle. Vuokralaiselta toivotaan muun muassa raittiutta, siisteyttä, kunnollisuutta tai sivistyneisyyttä. Toimi- tai virkahenkilöt ovat toivottuja vuokralaisia. Vuokrahuoneen jakaminen toisen kanssa on tavallista.

”Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalenteria” ei vuoden 1936 jälkeen enää julkaistu.  Tätä syystä talomme asukkaiden ammatteja on vaikea saada selville. Liiketoiminnasta talossamme on kuitenkin tietoa lehti-ilmoituksissa ja -artikkeleissa.

A. J. Hiltunen & Kni -tilauspukimo jatkaa, outoa kyllä vanhalla nimellä, vaikka nimi jo vuonna 1936 muutettiin toiseksi (kirjoitukseni 17/25). Lääkäri Wetterstrand ja hammaslääkäri Kohola-Leiponen pitävät edelleen vastaanottoa talossa, ja rouva Kerttula antaa pianotunteja.

Talossamme on myös maitokauppa, Oy Milkka Ab:n pitämä. Autotallia hyödyntää Kuljetusliike Arvidsson.

Lehdissä on runsaasti myynti-ilmoituksia. Oheisessa ilmoituksessa on tarjolla ”kabinettiompelukone” – perinteinen, huonekalumaiseen kaappiin integroitu ompelukone, joita valmistettiin 1900-luvulla. Nämä usein lakattua puuta olevat kaapit kätkevät sisäänsä poljettavan ompelukoneen, ja niissä on myös tukeva ompelutaso ja säilytystilaa.

Alla olevassa ilmoituksessa kerrotaan, että talomme asunnosta saa ostaa kotiruokaa koululaisille. Mahtoikohan olla kyse siitä, että näin (ehkä työssä käyvät) vanhemmat voivat ruokkia nälkäiset lapsensa iltapäivällä koulun jälkeen?

Radiovastaanottimien määrä kasvoi Suomessa 1930-luvulla erittäin nopeasti, ja vuosikymmenen lopulla radiolupien määrä ylitti 300 000 rajan. Radio vakiinnutti asemaansa uutisten välittäjänä. Myös talossamme myydään radioita. Seuraavassa Ilmoituksessa mainitut kidekoneet olivat suosittuja aivan radion alkuaikoina. Kidekone on yksinkertainen radiovastaanotin, joka ei tarvitse ulkopuolista virtalähdettä. Käyttövoimansa se saa suoraan vastaanottamistaan radioaalloista.

Seuraavassa ilmoituksessa myydään palstaa (tonttia) Espoossa. Sinne pääsemiseksi annetaan ohje mennä Gräsaan suuntaavalla linja-autolla Jorvaksentietä kahdeksan kilometriä. Holmströmiltä saa lisätietoja. (Gräsa on Espoon Haukilahden paikkeilla, ja silloinen Jorvaksentie on nykyään Länsiväyä.) 

Talomme asukkaan kuolinilmoituksessa on seuraavanlainen kutsu: 

Oliko kuolleen arkku kotona, josta yhdessä lähdettiin hautajaisiin Malmin hautausmaan kappeliin? Vai miten tällainen logistiikka on ymmärrettävä?

Jos sanomalehtii kertoo onnettomuuksista, niin ajan tavan mukaan se antaa myös  loukkaantuneen nimen ja kuvaa saadun vamman.

Esko, vakavamielinen rautatieläinen, etsii elämäntoveria laajalla skaalalla: talouskoulun käyneistä, talontyttäristä tai ”matalan torpan” neitosista. Hän vaatii valokuvan. Vastauksen Esko pyytää talossamme olevaan postitoimistoon.

Teosofi-lehti kertoo, että talossamme asuva lääkäri Fredrik Kerttula on Suomen teosofisen seuran Marjatta-nimisen osaston puheenjohtaja. 

Lähteet

Helsingin suomalainen klubi. Suomalaisten elintaso koheni itsenäisyyden kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä. https://xn--itsenisyys-u5a.fi/suomalaisten-elintaso-koheni-itsenaisyyden-kahdella-ensimmaisella-vuosikymmenella/

Kansalliskirjasto. Sanomalehdet.

Wikipedia. Helsingin väestö. https://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_väestö

Wikipedia. Radio. https://fi.wikipedia.org/wiki/Radio

Wikipedia. Teosofia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Teosofia