Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 18/25: Hämeentie

Hämeentie

Helsinki perustettiin vuonna 1550 Vantaanjoen suulle, jossa sen kasvu jäi kituliaaksi muun muassa huonon sataman vuoksi. Vuonna 1642 Helsinki siirrettiin Vironniemelle. Tässä kirjoituksessa tarkastelen uutta ja vanhaa Helsinkiä yhdistävää tietä, Hämeentietä. Sen nimi on aikojen kuluessa vaihdellut. 

Nimitystä Tavastvägen (tai Stora Tavastvägen) käytettiin jo 1600-luvun puolivälissä. Silloin se tarkoitti tietä, joka lähti nykyisen Senaatintorin paikkeilla sijainneelta Helsingin torilta ja kulki kohti pohjoista. Rannasta tie jatkui vuonna 1651 rakennettua puusiltaa pitkin Hiirisaarelle (Musholm) eli nykyiselle Siltasaarelle ja sieltä eteenpäin. Kartta vuodelta 1696 kuvaa Vironniemeä, jolla Helsinki tuolloin pääasiassa sijaitsi. 

Vironniemellä, sillan eteläpäässä, oli tuolloin Hämeen tulli. Tullit olivat tarkastuspisteitä, joissa valvottiin, kuka kaupunkiin tuli ja millä asioilla liikkui. Tulliporteilla kerättiin tullimaksua kaupunkiin myytäväksi tuotavista tuotteista ja tarkastettiin kulkijoiden matkustusasiakirjat.

Kartassa vuodelta 1777 Hämeentie ja silta ovat entisellä paikallaan. Hiirisaarella tie teki mutkan länteen ja sieltä Pikkusillan (eli Sipoonsillan) kautta pohjoiseen mantereelle. Siltaa ei ollut rakennettu suoraan Hiirisaaren vieressä sijainneen Pienen Hiirisaaren kautta, koska mutkan kautta pääsi lähemmäksi mannerta. Näin tarvittiin vain yksi silta Hiirisaarelta pohjoiseen. Karttaan on merkitty nykyinen rantaviiva. Kluuvi (Gloet) ulottui melkein Eteläsatamaan. Helsinki oli vielä 1700-luvun loppupuolella pieni kaupunki.

Pohjoiseen tie jatkui suunnilleen nykyistä Hämeentietä seuraillen aina Vantaanjoen suulle asti, nykyiseen Vanhaankaupunkiin, Sieltä se haarautui pohjoiseen (Malmin kautta) Hämeenlinnan suuntaan ja itään Viipurin suuntaan. Tietä kutsuttiin tavallisesti Hämeentieksi. Joissakin kirjallisissa lähteissä se oli myös Sipoontie (Sibbovägen), Porvoontie (Borgåvägen) tai Helsingintie (Helsingevägen). Nimeäminen oli vielä vakiintumatonta.

Ensimmäinen silta Vironniemen ja Hiirisaaren välille rakennettiin siis 1600-luvun puolivälissä. Ruotsin ja Venäjän välisissä sodissa se tuhottiin kahdesti 1700-luvun alkupuolella, ja uudet sillat rakennettiin vuosina 1713 ja 1742. Vuonna 1832 uusittiin: se rakennettiin leveämmäksi, mutta edelleen puusta. 

Seuraava Magnus von Wrightin maalaus Pitkästäsillasta vuodelta 1837 kertoo, että Hämeen tulli sijaitsi tuolloin sillan pohjoispäässä. Taustalla näkyy Helsingin keskustaa. Noihin aikoihin Hiirisaarta ruvettiin kutsumaan Siltasaareksi (Broholmen). Pieni Hiirisaari sai leikillisen nimen Rottaholma (Råttholmen), tai vakavammin Pieni Siltasaari.

Helsinki kasvoi nopeasti 1800-luvulla, varsinkin sen jälkipuoliskolla. Hämeen tulli siirrettiin kauemmas nykyisen Hermannin pohjoispuolelle. Maantietä Hakaniemestä tullille parannettiin ja levennettiin vuosina 1863–64. Sen nimeksi muutettiin Itäinen viertotie (Östra chaussén). Tie Vanhaankaupunkiin oli luultavasti kansan suussa edelleen Hämeentie. Samaan aikaan Itäisen viertotien kanssa kunnostettiin myös Läntinen viertotie, nykyinen Mannerheimintie. Nämä merkittävät valtaväylät ovat ”maantiemenneisyytensä” vuoksi säilyttäneet nimessään sanan tie.

Hämeen tulli sijaitsi kaupungin ja maalaiskunnan rajalla, ja sitä kutsuttiin myös nimellä Sörkan tulli tai Viiden pennin tulli. Koska Itäisen viertotien ylläpitäminen maksoi, sulan kelin aikana ajavien piti suorittaa 4 kopeekan viertotiemaksu. Maksua ei kuitenkaan kerätty tullin kohdalla, vaan Hakaniemessä Hämeentien ja Siltasaarenkadun kulmassa olleessa tulliportissa, jonka yhteydessä oli myös vahtitupa. Kuvan Hämeen tullista on ottanut Signe Brander vuonna 1907. Kuvassa näkyvät pylväät ovat vielä tänäkin päivänä pystyssä, Hämeentien ja Haukilahdenkadun risteyksessä.

Hakaniemen tori rakennettiin täyttömaalle 1880- ja 1890-luvuilla. Nyt voitiin tehdä katu (tuleva Siltasaarenkatu) niin, että se jatkoi Unioninkadun linjaa ja kulki suoraan kohti Kallion mäkiä. Nykyään Siltasaarenkatu vie kohti Kallion kirkkoa, joka rakennettiin vuosina 1908–1912.

Pitkäsilta rakennettiin jälleen uudelleen vuonna 1901, vieläkin puusta. Puinen silta oli kuitenkin virhearvio, eikä se enää riittänyt kasvavalle liikenteelle. Nykyinen silta on jo kuudes Pitkäsilta. Se valmistui jo vuonna 1912. Runsaat sata vuotta palvellut kaunis silta hoitaa edelleen kohtalaisesti raitiovaunu- ja autoliikenteen, mutta kevyelle liikenteelle se on ahdas.

Seuraavaksi kerron Hämeentiestä eri aikoina kuvien avulla. Helsingin keskustassa Vironniemen vanhasta Hämeentiestä ei enää ole jälkiä.

Alla olevassa kuvassa maidonmyyjä on matkalla Itäistä viertotietä pitkin kaupungista poispäin. Takana näkyy meri. Kuvan on ottanut R. Hausen vuonna 1907.

 

Itäinen viertotie muutettiin vuonna 1928 takaisin Hämeentieksi. Kymmenien vuosien aikana kaikki Hämeentien varrella olevat puutalot vähitellen purettiin ja tilalle rakennettiin kivitaloja. Vuonna 1930 esimerkiksi Hämeentie 18 oli vielä puutalo. Kuvan otti E. Heinonen.

Seuraavassa jylhässä kuvassa kohoaa Elannon pääkonttori Hämeentien varrella. Myös tämän kuvan on ottanut E. Heinonen, vuonna 1950.

Alla on ilmakuva Hämeentien alkuosasta. Kuva on 1960-luvulta – kuvaajan nimeä ei tiedetä. Vuonna 1929 rakennettu talomme Hämeentie 10:ssä näkyy hyvin. Hämeentie 16:n ja 18:n kohdalta on jo purettu vanhat talot uudisrakennusten tieltä. Kuvan alaosaa hallitsevat Kone ja Silta Oy:n tuotantorakennukset.

Seuraavassakin kuvassa näkyy meidän talomme. Kuva Hämeentien alkupäästä on vuodelta 1970. Valokuvaaja E. Riskan käyttämä kauko-objektiivi tiivistää kuvan perspektiiviä – talomme tumma seinä näkyy oikealla heti vaalean rakennuksen jälkeen. Kadulla on ruuhkaa.

Kuva alla on Hämeentieltä Vanhankaupungin läheltä – sen on ottanut S. Siltala vuonna 1999. Arabian tehdas ikonisine muotoineen hallitsee näkymää. Täällä Hämeentie ei enää ole ollut valtatie sen jälkeen kun Lahdenväylä valmistui vuonna 1969. Lahdenväylälle johtava Kustaa Vaasan tie sai nimensä Helsingin kaupungin perustaneen kuninkaan mukaan.

Hämeentie peruskorjattiin vuosina 2019–2020. Samalla uudistettiin kunnallistekniikka. Vanhimmat putket olivat 1800-luvulta! Tavoitteen mukaisesti liikenne ja päästöt ovat vähentyneet. Vihreyttä ei kuitenkaan juuri ole saatu lisää, vaikka tilannetta on koetettu korjata kesäistutuksin. Alla oma kuvani Kolmannen linjan päästä kesältä 2025.

Vuonna 1914 valmistunut Hakaniemen halli palvelee entistä ehompana pitkään kestäneen (2018–23) mutta onnistuneen peruskorjauksen jälkeen. Sisätilojen veistoksellisuus on saatu esiin. Oma kuvani joulukuulta 2025.

 

Lähteet

Helsingfors gatunamn 1971. Helsingfors stads publikationer 24. Helsingfors.
Helsinkikuvia. Hämeentulli.  https://www.helsinkikuvia.fi/search/details/?image_id=hkm.HKMS000005:km003k6m
Hermannikuvia. Hämeentullin kivipylväät. https://www.hermannikuvia.fi/kivipylvaat-hameentien-ja-haukilahdentien-risteyksessa/
Informaatiomuotoilu. https://informaatiomuotoilu.fi/2014/01/helsingin-kartta-vuodelta-1770-nykyinen-rantaviiva/
Meinander, H. (toim.) 2012. Unioninakseli – pääkaupungin läpileikkaus. Helsinki: Teos
Suolahti, E. 1972. Helsingin neljä vuosisataa. 2. uudistettu painos. Helsinki: Otava.
Wikipedia. Hämeentie. https://fi.wikipedia.org/wiki/Hämeentie_(Helsinki)
Wikipedia. Pitkäsilta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pitkäsilta
Wikipedia. Vanhakaupunki (Helsinki). https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhakaupunki_(Helsinki)
Wikipedia. Sörnäisten rantatie. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sörnäisten_rantatie

Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 17/25: Elämää Hämeentie 10:ssa vuonna 1936

Elämää Hämeentie 10:ssa vuonna 1936

Kirjoitukseni 4/24 kuvasi elämää Hämeentie 10:ssä heti talon valmistumisen jälkeen vuosina 1929–1930. Kirjoitus 11/24 kuvasi talon elämää vuonna 1931, kirjoitus 1/25 vuonna 1932, kirjoitus 10/25 vuonna 1933, kirjoitus 13/25 vuonna 1934 ja 14/25 vuonna 1935. Tässä kirjoituksessa tarkastelen vuotta 1936.

Moni asia on ennallaan. Talosta tarjotaan vuokralle huoneistoja ja kalustettuja huoneita. Myös täysihoitoa on tarjolla. Helsingin Sanomien yhdessä ilmoituksessa haetaan virkamiestä tai opiskelijaa ”kotiruokaan”. Hufvudstadsbladetissa puolestaan aviopari etsii maalaistaloa, joka tarjoaisi heille kolmeksi viikoksi majoituksen täysihoitoineen.

Kotiapulaisia tarvitaan edelleen. Seuraavassa ilmoituksessa kiinnittää huomiota haettavan maalaistytön ikä. Nykyään lapsina pidettävät saattoivat 1930-luvulla joutua töihin.

Huonekalukeskus toimii edelleen Hämeentie 10:ssä, samoin Posti, puhelin ja lennätin. Postin virkamiesten järjestöllä Suomen Postiyhdistyksellä on talossamme Postitorvi-lehden toimitus, vaikka päätoimittaja työskenteleekin Kotkassa. Talossamme kokoontuu myös Postiyhdistyksen Helsingin osasto kuukausikokouksiinsa.

Hiltusen vaatturiliikekin jatkaa talossa, mutta vuoden aikana sen nimi muuttuu. Uusi nimi on Vaatturiliike J. A. Lahti. Tämä liike mainostaa iskulauseella ”Kun tilaatte kerran meiltä tilaatte meiltä aina!” Jompikumpi liikkeistä (osoite on Hiltusen/Lahden) mainostaa uutta pukua seuraavasti:

Lääkäri Wetterstrand ottaa vastaan Hämeentie 10:ssä kuten ennenkin. A-portaan toisessa kerroksessa on uusi hammaslääkäri.

Helsingin ja ympäristön ”osote- ja ammattikalenterin” (1936) avulla on mahdollista tutkia Hämeentie 10:ssä asuvien ihmisten ammatteja. Ihan kaikki eivät toki ole ilmoittaneet tietojaan kalenteriin, mutta useimmat ovat antaneet ammattinsa tai arvonsa (kuten komentajakapteeni tai rouva). Ammatteja tai arvoja löytyi kaikkiaan 71, mikä on paljon 57 huoneiston rakennuksessa. 

Olen jakanut miehet ja naiset kahteen sosioekonomiseen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä on ammattimiehiä ja -naisia, toisessa ryhmässä asiantuntijoita ja johtajia. 

Miehiä on kaikkiaan 40, joista 23 kuuluu ensimmäiseen ryhmään ja 17 toiseen. Naisia on kaikkiaan 31, joista 23 kuuluu ensimmäiseen ryhmään ja toiseen 3 (ja lisäksi 5 rouvaa, leskirouvaa tai neitiä). Naisista siis harvat ovat asiantuntijoita tai johtajia, mikä heijastaa tilannetta yhteiskunnassa 1930-luvulla.

Seuraavaksi tarkennan miesten ja naisten eroihin. Esittelen ensiksi naisten ammatit: konttoristi (6), kauppa-apulainen (5), ompelija (3), hieroja (3), toimistoapulainen, laskuapulainen, kassanhoitaja, silittäjä, kätilö, leipuri, muotiliikkeen omistaja, hammaslääkäri ja farmaseutti. Naisasukkaissa on siis eniten konttoristeja, kauppa-apulaisia, ompelijoita ja hierojia. Liikkeenomistaja, farmaseutti ja hammaslääkäri kuulunevat asiantuntijaryhmään.

Miesten ammatteja ovat konttoristi (4), työnjohtaja (3), liikemies (3), konemestari (2), johtaja (2), viilaaja (2), lääkäri (2), konepiirtäjä, koneasentaja, levyseppä, valaja, kaivertaja, kivityöntekijä, taiteilija, leipuri, sokerileipuri, vanginvartija, vahtimestari, autonkuljettaja, varastonhoitaja, varastopäälikkö, komentajakapteeni, tarkastaja, isännöitsijä, kauppaneuvos, rakennusmestari, kuljetusliikkeen omistaja, filosofian maisteri (joka toimi muutaman vuoden ajan konsulina Aleksandriassa Egyptissä), insinööri.

Miesasukkaissa on siis eniten konttoristeja (kuten naisasukkaissakin), työnjohtajia, liikemiehiä, konemestareita, johtajia, viilaajia ja lääkäreitä (vaikkakin on epäselvää, asuivatko lääkärit talossa vai pitivätkö vain vastaanottoaan). Talomme miehet toimivat suunnilleen yhtä usein ammattimiehinä kuin asiantuntijoina ja johtajina. 

Vuoden 1936 ammattijakauma on samantapainen kuin vuonna 1933 (kirjoitukseni 10/25). Ammattikalenteriin on ilmoittanut tietonsa useampi vuonna 1936 (71) kuin vuonna 1933 (44). Osa heistä on asunut talossa molempina vuosina. 

Talossamme vuonna 1936 asuneiden ihmisten ammattikirjo oli suuri. Talossa oli sekä ”työläisiä” että ”parempaa väkeä”. Lähiseudun konepajat (muun muassa Kone ja Silta Oy, John Stenberg Oy (kirjoitukseni 16/25), Kone Oy) työllistivät runsaasti työntekijöitä, konttoristeja, insinöörejä ja johtajia. Niinpä esimerkiksi talossa asuva filosofian maisteri työskenteli Kone ja Silta -yhtiössä myyntitehtävissä konsulinpestinsä jälkeen.

Lopuksi kolme esimerkkiä elämästä Hämeentie 10:ssä. ”Parempaan väkeen” kuuluva myy tammista ruokasalinkalustoa.

Mainosalalla toimiva henkilö myy jouluaiheisia julisteita ehkäpä kauppojen jouluikkunaan pantaviksi.

Onpa talossa muusikkokin tai musiikkia opiskeleva. Jostain syystä hän panee myyntiin hopeanvärisen vetopasuunansa.

Lähteet

Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalenteri 1936. Kansalliskirjasto. 

Kansalliskirjasto. Digitaaliset sanomalehdet.