Teollisuutta naapurustossa 1800-luvulla: Hakaniemi
Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812. Kaupunki rupesi kasvamaan, ja Helsinginniemellä tuli vähitellen ahdasta. Helsingille tuli tarve laajentua. Kaupunki päätti 1840-luvulla jakaa Pitkänsillan pohjoispuolella omistamansa maat vuokra-alueisiin. Alueet vuokrattiin yksityishenkilöille 30–40 vuodeksi. Aluksi näitä alueita käytettiin viljely- ja huvilatontteina. Huvila on käännös sanasta villa ja merkitsee yleensä ympärivuotista asumusta.
Kolme näistä alueista sijaitsi lähellämme: Hakaniemi, Näkinniemi ja Haapaniemi. Nimensä mukaisesti vuokra-alueet sijaitsivat niemillä, kuten oheinen kartta vuodelta 1876 kertoo. Pian tonteille kuitenkin sijoittui myös teollisuuslaitoksia.
Kartan vasemmassa alakulmassa on Siltasaari (Broholmen). Siitä oikealle on lahti, joka ulottui tulevan Hakaniemen hallin paikkeille. Oikeastaan kyse oli salmesta, joka jatkui nykyiselle Eläintarhanlahdelle. Meren täyttäminen näillä alueilla tulisi muuttamaan maiseman 1800-luvun lopussa.
Kartalla Siltasaaresta koilliseen on Hakaniemi (Hagnäs). Edelleen koilliseen on pienen merenlahden jälkeen Näkinniemi, joka on saanut nimensä Näkki-huvilan (Necken) mukaan. Niemen edustalla on Pannukakku-saari, joka on sillalla yhdistetty mantereeseen. Pienen poukaman jälkeen edelleen koilliseen päin on Haapaniemi (Aspnäs).
Karttaan on myös merkitty, millaista teollista toimintaa alueella harjoitettiin. Sekä Näkinniemellä että Hakaniemellä on konepaja. Jälkimmäiseen on merkitty konepajan lisäksi valimo. Teollista toimintaa on kartan mukaan myös kolmen niemen ulkopuolella: Siltasaaressa on tapettitehdas ja Linnunlaulun alueella tulitikkutehdas. Tämä kirjoitus käsittelee vain Hakaniemeä (ja hieman myös Hakaniemeä vastapäätä olevaa Siltasaaren rantaa).
Helsingin ensimmäisen konepajan perustivat Hakaniemeen kapteeniluutnantti C. O. Ramstedt ja englantilais-norjalainen insinööri Nicolai Smith vuonna 1853. Konepaja rakennettiin Hakaniemen "huvila-alueelle", sillä Ramstedtin isällä seppä Carl Ramstedtilla oli siellä paja, jonka hän oli jättänyt perinnöksi pojalleen. Konepaja siirtyi kuitenkin jo vuonna 1854 Fiskarsin omistajan vuorineuvos John von Julinin perillisille. Krimin sodan (1853–56) jälkeen sen toiminta jatkui nimellä Fiskars Mekaniska Verkstad i Helsingfors. Vuodesta 1866 lähtien nimi oli Hagnäs verkstad, Hakaniemen Konepaja. Konepaja valmisti järeitä höyrykoneita, erityisesti laivakoneita.
Konepajalle rakennettiin uudet, kiviset tuotantorakennukset ja kaksikerroksinen päärakennus1860-luvulla. Tätä rakennusta kutsuttiin nimellä Hagnäs Villa (Hakaniemen huvila). Rakennuksessa oli tuotantotilojen lisäksi myös tehtaan isännöitsijän asunto. Seuraavassa kuvassa vuodelta 1882 on Hakaniemen huvila Siltasaaresta lahden yli kuvattuna.
Huvila ja sen ympäristö näyttävät idyllisiltä, mutta tuolloin Hakaniemessä oli jo runsaasti teollisuusrakennuksia. Seuraava 1860-luvulla otettu kuva kertoo konepajan tuotantotoiminnan laajuudesta. Päärakennus eli Hakaniemen huvila on vasemmalla, ja siitä oikealle on Hakaniemen Konepajan tuotantorakennuksia ja laitureita.
Vuonna 1871 kauppias Johan Daniel Stenberg (1809–1880) osti Hakaniemen Konepajan. Yrityksen nimeksi tuli J. D. Stenberg & Söner Ab, mutta sitä kutsuttiin edelleen Hakaniemen Konepajaksi. Johan Danielin isä oli koulumestari ja kraatari (eli räätäli) Virolahdelta. Poika pantiin saksankieliseen kouluun Viipuriin. Johan Daniel toimi vuodesta 1825 enonsa kaupassa Loviisassa puotipoikana, kunnes muutti Helsinkiin vuonna 1833. Helsinkiin hän avasi muutaman vuoden kuluttua kaupan, jossa hän pääasiassa harjoitti viininmyyntiä.
Vuosien kuluessa Johan Daniel Stenberg vaurastui ja siirtyi kauppiaasta konepajan omistajaksi. Hän asettui asumaan Haapaniemen huvilaan, josta oli lyhyt matka Hakaniemeen ja konepajaan. Johan Daniel Stenbergistä kerrotaan Biografisessa nimikirjassa (1869–72), että hän lahjoitti huomattavia summia Helsingin suomalaisen tyttökoulun rakennusrahastoon sekä Suomalaiselle teatterille (nykyiselle Kansallisteatterille).
Johan Daniel Stenberg meni naimisiin Räävelistä (Tallinnasta) kotoisin olevan Matilda Hartmuthin kanssa. He saivat kahdeksan lasta, joista vanhin oli Johan Didrik (John tai Janne, 1841–1882). Hän oli varhaiskypsä keksijä, joka jo koululaisena kehitti sähkölaitteita. Hän rakensi vuoden 1855 paikkeilla sähköurut, joilla piti pienen konsertin kotiväelle. Samoihin aikoihin hän kehitti itsenäisesti sähkölennättimen, jolla tarinan mukaan jonkinlaisen piirturin avulla pystyi lähettämään kirjaimia Haapaniemen huvilan yläkerrasta alakertaan. (Tämä tieto on kirjasta Siltasaari, 1993). Helsingin ja Pietarin välinen sähkölennätinlinja valmistui vuonna 1855, joten John Stenberg oli todella ajan hermolla.
Johan Didrik Stenberg lähti 16-vuotiaana opiskelemaan Saksaan ja palasi 20-vuotiaana valmiina koneinsinöörinä. Hän jatkoi vielä opintojaan Saksassa, Venäjällä ja Englannissa. Parin vuoden päästä Johan Didrik muutti Viipuriin työskennelläkseen ystävänsä Gustaf Törnuddin teknisessä suunnittelutoimistossa. Viipurista löytyi myös puoliso Pelagia (Pauline), kauppaneuvos Nikolai Siliverstoffin nuorin tytär. Vuonna 1867 Johan Didrik muutti perheineen muutamaksi vuodeksi Varkauteen sikäläisen konepajan johtajaksi.
Kun sitten vuonna 1871 Hakaniemen Konepaja tuli myyntiin, hän ehdotti isälleen Johan Daniel Stenbergille sen ostamista. Tämän jälkeen Johan Didrik toimi noin vuosikymmenen Hakaniemen Konepajan teknisenä johtajana.
Sen jälkeen kun isä Johan Daniel Stenberg kuoli vuonna 1880, J. D. Stenberg & Söner -konepajassa (eli Hakaniemen Konepajassa) tapahtui muutoksia. Sen johtajaksi tuli siirtymävaiheen jälkeen nuorempi poika, Johan Didrikin veli Adolf Leonard Stenberg (1862–1905). Johan Didrik Stenberg perusti oman yrityksensa Siltasaareen, lahden toiselle puolelle suunnilleen nykyisen hotellin paikalle vuonna 1882. Yritys sai nimen John Stenbergin Konetehdas. Niinpä meillä onkin John Stenbergin ranta Siltasaaressa. – Seuraavassa kuva on keskellä John Stenbergin Konetehdas (Mikael Nyblinin otos vuodelta 1890). Kuvan vasemmassa reunassa näkyy ns. Valkoinen huvila, jonne John asettui asumaan perheineen. Huvila oli Siltasaaren sillan kupeessa, kaupungista tultaessa oikealla puolella. Paikalla oli jo kauppaneuvos Fredrik Gaddin huvila, joka korjattiin perusteellisesti. Kadunkulmaan lisättiin komea torni.
Stenberg-yritykset – Hakaniemen konepaja ja John Stenbergin konetehdas – olivat alallaan Suomen suurimpia. Molemmat Stenberg-yritykset rakensivat moottoreita sekä varustivat veneitä ja laivoja konein ja laittein. Tehtaiden tuotteita myytiin Suomen suuriruhtinaskunnan lisäksi muun muassa Ruotsiin ja Venäjälle. Venäjän laivasto oli moottoriveneiden suurasiakas.
Hakaniemen Konepaja kertoi 1880-luvun mainoksissaan olevansa konepaja, höyrylaivaveistämö sekä rauta- ja metallivalimo. Mainoksissa esiteltyjen tuotteiden lista on pitkä: höyrykoneita, höyrypannuja, rauta-aitoja, rautaportaita ja -tikapuita, rautabalkongeja, kotonneja (?), konsoleja, rautaovia ja -ikkunoita, rautaportteja, akseleita, lagereja, transmissioneita, hihnalevyjä, sidekahleita, hammasratas-vätyksiä (ehkä kuitenkin -välityksiä), köysipyöriä, hihnoja nahasta, puuvilloista ja kummista sekä rautalankaköysiä (vaijereita).
John Stenbergin Konetehdas aloitti ensimmäisenä kotimaisten venemoottoreiden tuotannon. Vuonna 1902 oli sarjavalmistuksessa yhden sylinterin 4 hv:n bensiinimoottori, jota asennettiin 21 jalan veneeseen. Ohessa mainos petrolimoottorista, jonka kerrotaan käyvän sekä maa- että venemoottoriksi.
Helsingin kaupungille jätettiin vuonna 1879 aikalailla puistopainotteinen suunnitelma Hakaniemen kehittämisestä (alla). Teollistumisen ja kaupungistumisen paineessa suunnitelmaa tuskin toteutettiin. Jo vuoden 1893 asemakaavassa tämä ja muut entiset huvila-alueet lähiseudulla muutettiinkin teollisuuskortteleiksi.
Konepajan omistamassa Hakaniemen huvilassa oli 1800-luvun loppupuolella monenlaista toimintaa. Siellä asui ihmisiä ja majoitettiin matkustavaisia. Tuohon aikaan lehdissä kerrottiin, ketkä (lähinnä merkittävät henkilöt) olivat saapuneet kaupunkiin ja missä he asuivat. Monet talossa majoittuvat olivat ammattinsa puolesta konepajalla vierailevia tai työskenteleviä, kuten insinöörejä. Muitakin ihmisiä talossa asui, sillä lehdissä ilmoitetaan vapaista asunnoista ja palvelijanpesteistä.
Hakaniemen huvilassa asui lehdessä omalla nimellään ilmoittava nainen, joka vuonna 1882 etsii poikavauvalleen kasvattivanhempia. Syy on hänen miestään (ehkäpä konepajalla) kohdannut onnettomuus.
Työväen oloja pyrittiin parantamaan vuosisadan vaihteessa. Sairaus- ja hautausapu-kassat olivat yksi keino. Ohessa Hakaniemen Konepajan väelle osoitettu kokous-kutsu Työmies-lehdestä vuodelta 1903.
Seuraavassa kuvassa on Hakaniemen tori kojuineen; takana vasemmalla Sörnäisten rantatie sekä rautatie vaunuineen (Signe Branderin otos vuodelta 1909). Torin takareunassa olevan pitkän kevyehkön rakennuksen takana näkyvät Hakaniemen Konepaja ja Hakaniemen huvila. Torin alueella oikealla sijaitsevat kauppias Aleksei Kovinin vuokra- ja liiketalot. Olipa Kovinin talokokonaisuudessa islamilainen rukoushuonekin.
Hakaniemen Konepajan toiminta loppui vuonna 1910 muutamia vuosia Adolf Leonard Stenbergin kuoleman jälkeen. Sitten muut yritykset jatkoivat konepajan alueella, kunnes teollinen toiminta Hakaniemellä vähitellen loppui. Nykyään paikalla on rantaa, katua ja Opetushallituksen virastotalo.
Siltasaaressa sijaitsevan John Stenbergin Konetehtaan perustajan Johan Didrik Stenbergin varhaisen kuoleman jälkeen yhtiötä luotsasi useita toimitusjohtajia, kunnes hänen poikansa John Dager Stenberg aloitti toimitusjohtajana vuonna 1907. Hän toimikin sitten yhtiön johdossa vuoteen 1943 asti. Hänen aikanaan vuonna 1939 yhtiölle valmistui iso punatiilinen tuotanto- ja toimistorakennus Siltasaarenkadun ja nykyisen John Stenbergin rannan kulmaan, siis Valkoisen huvilan paikalle. Rakennus toimi jonkin aikaa Konetehtaan vuonna 1975 ostaneen Wärtsilä-yhtiön pääkonttorina.
Stenberg-yhtiöistä ei enää juuri ole jälkiä Hakaniemessä eikä Siltasaaressa. Jälkimmäisessä on kuitenkin edelleen entinen Konetehtaan rakennus Siltasaarenkadun ja John Stenbergin rannan kulmassa. Rakennusta on uudistettu, ja se palvelee nykyisin monia yrityksiä nimellä John S. Vuodesta 1984 rantakatu Siltasaarenkadulta Hakaniemenrannalle on ollut nimeltään John Stenbergin ranta.
Lopuksi Ali Musterhjelmin vuonna 1920 valmistunut tunnelmallinen maalaus Hakaniemen Konepajasta Siltasaaresta katsottuna.
Lähteitä
Aktiebolaget J. D. Stenberg & Söner. https://www.porssitieto.fi/yhtiot/lisaa/stenbergjd.shtml
Johan Daniel Stenberg. Biografinen nimikirja. Helsinki 1879-83, Suomen Historiallinen Seura, 644. https://archive.org/details/biografinennimi00seurgoog/page/644/mode/2up
Geni. Johan Daniel Stenberg. https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Daniel_Stenberg
Hackzell, K. 2003. Viertotietä itään ja länteen. Helsingin vanhoja kortteleita 3. Helsinki, Helsingin Sanomat.
Hakkarainen, H., L. Putkonen 1996. Helsingin kantakaupungin teollisuusympäristöt. Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 1/1995.
Helsingin kaupunki 2021. Hakaniementori. Kaupunkirakenne- ja ympäristöhistoriaselvitys. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2021:8. https://www.hel.fi/hel2/ksv/liitteet/2021_kaava/843_kaupunkirakenne_ja_ymparistohistoriaselvitys.pdf
John D. Stenberg -yritys. https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Stenberg_(yritys)
John Stenbergin konetehdas toiminut 50 vuotta. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1830197?page=11
Koneinsinööri John Stenberg perusti konepajan Siltasaareen. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000004548640.html
Nenonen, K., Toppari, K. 2002. Herrasväen ja työläisten kaupunki. Helsingin vanhoja kortteleita 2. Helsinki, Helsingin Sanomat.
Virtanen, M. 1993. Siltasaari ennen ja nyt. Helsinki, Siltasaariseura.
Stenbergin konepajat. https://www.sailsandsea.fi/helsingin-veneveistamoita-ja-tel/stenbergin-konepajat/
Wärtsilä, Siltasaari. https://helinco.fi/fi/kehittyva-tyopaikka/wartsila-siltasaari