Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 18/25: Hämeentie

Hämeentie

Helsinki perustettiin vuonna 1550 Vantaanjoen suulle, jossa sen kasvu jäi kituliaaksi muun muassa huonon sataman vuoksi. Vuonna 1642 Helsinki siirrettiin Vironniemelle. Tässä kirjoituksessa tarkastelen uutta ja vanhaa Helsinkiä yhdistävää tietä, Hämeentietä. Sen nimi on aikojen kuluessa vaihdellut. 

Nimitystä Tavastvägen (tai Stora Tavastvägen) käytettiin jo 1600-luvun puolivälissä. Silloin se tarkoitti tietä, joka lähti nykyisen Senaatintorin paikkeilla sijainneelta Helsingin torilta ja kulki kohti pohjoista. Rannasta tie jatkui vuonna 1651 rakennettua puusiltaa pitkin Hiirisaarelle (Musholm) eli nykyiselle Siltasaarelle ja sieltä eteenpäin. Kartta vuodelta 1696 kuvaa Vironniemeä, jolla Helsinki tuolloin pääasiassa sijaitsi. 

Vironniemellä, sillan eteläpäässä, oli tuolloin Hämeen tulli. Tullit olivat tarkastuspisteitä, joissa valvottiin, kuka kaupunkiin tuli ja millä asioilla liikkui. Tulliporteilla kerättiin tullimaksua kaupunkiin myytäväksi tuotavista tuotteista ja tarkastettiin kulkijoiden matkustusasiakirjat.

Kartassa vuodelta 1777 Hämeentie ja silta ovat entisellä paikallaan. Hiirisaarella tie teki mutkan länteen ja sieltä Pikkusillan (eli Sipoonsillan) kautta pohjoiseen mantereelle. Siltaa ei ollut rakennettu suoraan Hiirisaaren vieressä sijainneen Pienen Hiirisaaren kautta, koska mutkan kautta pääsi lähemmäksi mannerta. Näin tarvittiin vain yksi silta Hiirisaarelta pohjoiseen. Karttaan on merkitty nykyinen rantaviiva. Kluuvi (Gloet) ulottui melkein Eteläsatamaan. Helsinki oli vielä 1700-luvun loppupuolella pieni kaupunki.

Pohjoiseen tie jatkui suunnilleen nykyistä Hämeentietä seuraillen aina Vantaanjoen suulle asti, nykyiseen Vanhaankaupunkiin, Sieltä se haarautui pohjoiseen (Malmin kautta) Hämeenlinnan suuntaan ja itään Viipurin suuntaan. Tietä kutsuttiin tavallisesti Hämeentieksi. Joissakin kirjallisissa lähteissä se oli myös Sipoontie (Sibbovägen), Porvoontie (Borgåvägen) tai Helsingintie (Helsingevägen). Nimeäminen oli vielä vakiintumatonta.

Ensimmäinen silta Vironniemen ja Hiirisaaren välille rakennettiin siis 1600-luvun puolivälissä. Ruotsin ja Venäjän välisissä sodissa se tuhottiin kahdesti 1700-luvun alkupuolella, ja uudet sillat rakennettiin vuosina 1713 ja 1742. Vuonna 1832 uusittiin: se rakennettiin leveämmäksi, mutta edelleen puusta. 

Seuraava Magnus von Wrightin maalaus Pitkästäsillasta vuodelta 1837 kertoo, että Hämeen tulli sijaitsi tuolloin sillan pohjoispäässä. Taustalla näkyy Helsingin keskustaa. Noihin aikoihin Hiirisaarta ruvettiin kutsumaan Siltasaareksi (Broholmen). Pieni Hiirisaari sai leikillisen nimen Rottaholma (Råttholmen), tai vakavammin Pieni Siltasaari.

Helsinki kasvoi nopeasti 1800-luvulla, varsinkin sen jälkipuoliskolla. Hämeen tulli siirrettiin kauemmas nykyisen Hermannin pohjoispuolelle. Maantietä Hakaniemestä tullille parannettiin ja levennettiin vuosina 1863–64. Sen nimeksi muutettiin Itäinen viertotie (Östra chaussén). Tie Vanhaankaupunkiin oli luultavasti kansan suussa edelleen Hämeentie. Samaan aikaan Itäisen viertotien kanssa kunnostettiin myös Läntinen viertotie, nykyinen Mannerheimintie. Nämä merkittävät valtaväylät ovat ”maantiemenneisyytensä” vuoksi säilyttäneet nimessään sanan tie.

Hämeen tulli sijaitsi kaupungin ja maalaiskunnan rajalla, ja sitä kutsuttiin myös nimellä Sörkan tulli tai Viiden pennin tulli. Koska Itäisen viertotien ylläpitäminen maksoi, sulan kelin aikana ajavien piti suorittaa 4 kopeekan viertotiemaksu. Maksua ei kuitenkaan kerätty tullin kohdalla, vaan Hakaniemessä Hämeentien ja Siltasaarenkadun kulmassa olleessa tulliportissa, jonka yhteydessä oli myös vahtitupa. Kuvan Hämeen tullista on ottanut Signe Brander vuonna 1907. Kuvassa näkyvät pylväät ovat vielä tänäkin päivänä pystyssä, Hämeentien ja Haukilahdenkadun risteyksessä.

Hakaniemen tori rakennettiin täyttömaalle 1880- ja 1890-luvuilla. Nyt voitiin tehdä katu (tuleva Siltasaarenkatu) niin, että se jatkoi Unioninkadun linjaa ja kulki suoraan kohti Kallion mäkiä. Nykyään Siltasaarenkatu vie kohti Kallion kirkkoa, joka rakennettiin vuosina 1908–1912.

Pitkäsilta rakennettiin jälleen uudelleen vuonna 1901, vieläkin puusta. Puinen silta oli kuitenkin virhearvio, eikä se enää riittänyt kasvavalle liikenteelle. Nykyinen silta on jo kuudes Pitkäsilta. Se valmistui jo vuonna 1912. Runsaat sata vuotta palvellut kaunis silta hoitaa edelleen kohtalaisesti raitiovaunu- ja autoliikenteen, mutta kevyelle liikenteelle se on ahdas.

Seuraavaksi kerron Hämeentiestä eri aikoina kuvien avulla. Helsingin keskustassa Vironniemen vanhasta Hämeentiestä ei enää ole jälkiä.

Alla olevassa kuvassa maidonmyyjä on matkalla Itäistä viertotietä pitkin kaupungista poispäin. Takana näkyy meri. Kuvan on ottanut R. Hausen vuonna 1907.

 

Itäinen viertotie muutettiin vuonna 1928 takaisin Hämeentieksi. Kymmenien vuosien aikana kaikki Hämeentien varrella olevat puutalot vähitellen purettiin ja tilalle rakennettiin kivitaloja. Vuonna 1930 esimerkiksi Hämeentie 18 oli vielä puutalo. Kuvan otti E. Heinonen.

Seuraavassa jylhässä kuvassa kohoaa Elannon pääkonttori Hämeentien varrella. Myös tämän kuvan on ottanut E. Heinonen, vuonna 1950.

Alla on ilmakuva Hämeentien alkuosasta. Kuva on 1960-luvulta – kuvaajan nimeä ei tiedetä. Vuonna 1929 rakennettu talomme Hämeentie 10:ssä näkyy hyvin. Hämeentie 16:n ja 18:n kohdalta on jo purettu vanhat talot uudisrakennusten tieltä. Kuvan alaosaa hallitsevat Kone ja Silta Oy:n tuotantorakennukset.

Seuraavassakin kuvassa näkyy meidän talomme. Kuva Hämeentien alkupäästä on vuodelta 1970. Valokuvaaja E. Riskan käyttämä kauko-objektiivi tiivistää kuvan perspektiiviä – talomme tumma seinä näkyy oikealla heti vaalean rakennuksen jälkeen. Kadulla on ruuhkaa.

Kuva alla on Hämeentieltä Vanhankaupungin läheltä – sen on ottanut S. Siltala vuonna 1999. Arabian tehdas ikonisine muotoineen hallitsee näkymää. Täällä Hämeentie ei enää ole ollut valtatie sen jälkeen kun Lahdenväylä valmistui vuonna 1969. Lahdenväylälle johtava Kustaa Vaasan tie sai nimensä Helsingin kaupungin perustaneen kuninkaan mukaan.

Hämeentie peruskorjattiin vuosina 2019–2020. Samalla uudistettiin kunnallistekniikka. Vanhimmat putket olivat 1800-luvulta! Tavoitteen mukaisesti liikenne ja päästöt ovat vähentyneet. Vihreyttä ei kuitenkaan juuri ole saatu lisää, vaikka tilannetta on koetettu korjata kesäistutuksin. Alla oma kuvani Kolmannen linjan päästä kesältä 2025.

Vuonna 1914 valmistunut Hakaniemen halli palvelee entistä ehompana pitkään kestäneen (2018–23) mutta onnistuneen peruskorjauksen jälkeen. Sisätilojen veistoksellisuus on saatu esiin. Oma kuvani joulukuulta 2025.

 

Lähteet

Helsingfors gatunamn 1971. Helsingfors stads publikationer 24. Helsingfors.
Helsinkikuvia. Hämeentulli.  https://www.helsinkikuvia.fi/search/details/?image_id=hkm.HKMS000005:km003k6m
Hermannikuvia. Hämeentullin kivipylväät. https://www.hermannikuvia.fi/kivipylvaat-hameentien-ja-haukilahdentien-risteyksessa/
Informaatiomuotoilu. https://informaatiomuotoilu.fi/2014/01/helsingin-kartta-vuodelta-1770-nykyinen-rantaviiva/
Meinander, H. (toim.) 2012. Unioninakseli – pääkaupungin läpileikkaus. Helsinki: Teos
Suolahti, E. 1972. Helsingin neljä vuosisataa. 2. uudistettu painos. Helsinki: Otava.
Wikipedia. Hämeentie. https://fi.wikipedia.org/wiki/Hämeentie_(Helsinki)
Wikipedia. Pitkäsilta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pitkäsilta
Wikipedia. Vanhakaupunki (Helsinki). https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhakaupunki_(Helsinki)
Wikipedia. Sörnäisten rantatie. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sörnäisten_rantatie

Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 17/25: Elämää Hämeentie 10:ssa vuonna 1936

Elämää Hämeentie 10:ssa vuonna 1936

Kirjoitukseni 4/24 kuvasi elämää Hämeentie 10:ssä heti talon valmistumisen jälkeen vuosina 1929–1930. Kirjoitus 11/24 kuvasi talon elämää vuonna 1931, kirjoitus 1/25 vuonna 1932, kirjoitus 10/25 vuonna 1933, kirjoitus 13/25 vuonna 1934 ja 14/25 vuonna 1935. Tässä kirjoituksessa tarkastelen vuotta 1936.

Moni asia on ennallaan. Talosta tarjotaan vuokralle huoneistoja ja kalustettuja huoneita. Myös täysihoitoa on tarjolla. Helsingin Sanomien yhdessä ilmoituksessa haetaan virkamiestä tai opiskelijaa ”kotiruokaan”. Hufvudstadsbladetissa puolestaan aviopari etsii maalaistaloa, joka tarjoaisi heille kolmeksi viikoksi majoituksen täysihoitoineen.

Kotiapulaisia tarvitaan edelleen. Seuraavassa ilmoituksessa kiinnittää huomiota haettavan maalaistytön ikä. Nykyään lapsina pidettävät saattoivat 1930-luvulla joutua töihin.

Huonekalukeskus toimii edelleen Hämeentie 10:ssä, samoin Posti, puhelin ja lennätin. Postin virkamiesten järjestöllä Suomen Postiyhdistyksellä on talossamme Postitorvi-lehden toimitus, vaikka päätoimittaja työskenteleekin Kotkassa. Talossamme kokoontuu myös Postiyhdistyksen Helsingin osasto kuukausikokouksiinsa.

Hiltusen vaatturiliikekin jatkaa talossa, mutta vuoden aikana sen nimi muuttuu. Uusi nimi on Vaatturiliike J. A. Lahti. Tämä liike mainostaa iskulauseella ”Kun tilaatte kerran meiltä tilaatte meiltä aina!” Jompikumpi liikkeistä (osoite on Hiltusen/Lahden) mainostaa uutta pukua seuraavasti:

Lääkäri Wetterstrand ottaa vastaan Hämeentie 10:ssä kuten ennenkin. A-portaan toisessa kerroksessa on uusi hammaslääkäri.

Helsingin ja ympäristön ”osote- ja ammattikalenterin” (1936) avulla on mahdollista tutkia Hämeentie 10:ssä asuvien ihmisten ammatteja. Ihan kaikki eivät toki ole ilmoittaneet tietojaan kalenteriin, mutta useimmat ovat antaneet ammattinsa tai arvonsa (kuten komentajakapteeni tai rouva). Ammatteja tai arvoja löytyi kaikkiaan 71, mikä on paljon 57 huoneiston rakennuksessa. 

Olen jakanut miehet ja naiset kahteen sosioekonomiseen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä on ammattimiehiä ja -naisia, toisessa ryhmässä asiantuntijoita ja johtajia. 

Miehiä on kaikkiaan 40, joista 23 kuuluu ensimmäiseen ryhmään ja 17 toiseen. Naisia on kaikkiaan 31, joista 23 kuuluu ensimmäiseen ryhmään ja toiseen 3 (ja lisäksi 5 rouvaa, leskirouvaa tai neitiä). Naisista siis harvat ovat asiantuntijoita tai johtajia, mikä heijastaa tilannetta yhteiskunnassa 1930-luvulla.

Seuraavaksi tarkennan miesten ja naisten eroihin. Esittelen ensiksi naisten ammatit: konttoristi (6), kauppa-apulainen (5), ompelija (3), hieroja (3), toimistoapulainen, laskuapulainen, kassanhoitaja, silittäjä, kätilö, leipuri, muotiliikkeen omistaja, hammaslääkäri ja farmaseutti. Naisasukkaissa on siis eniten konttoristeja, kauppa-apulaisia, ompelijoita ja hierojia. Liikkeenomistaja, farmaseutti ja hammaslääkäri kuulunevat asiantuntijaryhmään.

Miesten ammatteja ovat konttoristi (4), työnjohtaja (3), liikemies (3), konemestari (2), johtaja (2), viilaaja (2), lääkäri (2), konepiirtäjä, koneasentaja, levyseppä, valaja, kaivertaja, kivityöntekijä, taiteilija, leipuri, sokerileipuri, vanginvartija, vahtimestari, autonkuljettaja, varastonhoitaja, varastopäälikkö, komentajakapteeni, tarkastaja, isännöitsijä, kauppaneuvos, rakennusmestari, kuljetusliikkeen omistaja, filosofian maisteri (joka toimi muutaman vuoden ajan konsulina Aleksandriassa Egyptissä), insinööri.

Miesasukkaissa on siis eniten konttoristeja (kuten naisasukkaissakin), työnjohtajia, liikemiehiä, konemestareita, johtajia, viilaajia ja lääkäreitä (vaikkakin on epäselvää, asuivatko lääkärit talossa vai pitivätkö vain vastaanottoaan). Talomme miehet toimivat suunnilleen yhtä usein ammattimiehinä kuin asiantuntijoina ja johtajina. 

Vuoden 1936 ammattijakauma on samantapainen kuin vuonna 1933 (kirjoitukseni 10/25). Ammattikalenteriin on ilmoittanut tietonsa useampi vuonna 1936 (71) kuin vuonna 1933 (44). Osa heistä on asunut talossa molempina vuosina. 

Talossamme vuonna 1936 asuneiden ihmisten ammattikirjo oli suuri. Talossa oli sekä ”työläisiä” että ”parempaa väkeä”. Lähiseudun konepajat (muun muassa Kone ja Silta Oy, John Stenberg Oy (kirjoitukseni 16/25), Kone Oy) työllistivät runsaasti työntekijöitä, konttoristeja, insinöörejä ja johtajia. Niinpä esimerkiksi talossa asuva filosofian maisteri työskenteli Kone ja Silta -yhtiössä myyntitehtävissä konsulinpestinsä jälkeen.

Lopuksi kolme esimerkkiä elämästä Hämeentie 10:ssä. ”Parempaan väkeen” kuuluva myy tammista ruokasalinkalustoa.

Mainosalalla toimiva henkilö myy jouluaiheisia julisteita ehkäpä kauppojen jouluikkunaan pantaviksi.

Onpa talossa muusikkokin tai musiikkia opiskeleva. Jostain syystä hän panee myyntiin hopeanvärisen vetopasuunansa.

Lähteet

Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalenteri 1936. Kansalliskirjasto. 

Kansalliskirjasto. Digitaaliset sanomalehdet.

Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 16/25: Teollisuutta naapurustossa 1800-luvulla: Hakaniemi

Teollisuutta naapurustossa 1800-luvulla: Hakaniemi

Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812. Kaupunki rupesi kasvamaan, ja Helsinginniemellä tuli vähitellen ahdasta. Helsingille tuli tarve laajentua. Kaupunki päätti 1840-luvulla jakaa Pitkänsillan pohjoispuolella omistamansa maat vuokra-alueisiin. Alueet vuokrattiin yksityishenkilöille 30–40 vuodeksi. Aluksi näitä alueita käytettiin viljely- ja huvilatontteina. Huvila on käännös sanasta villa ja merkitsee yleensä ympärivuotista asumusta. 

Kolme näistä alueista sijaitsi lähellämme: Hakaniemi, Näkinniemi ja Haapaniemi. Nimensä mukaisesti vuokra-alueet sijaitsivat niemillä, kuten oheinen kartta vuodelta 1876 kertoo. Pian tonteille kuitenkin sijoittui myös teollisuuslaitoksia.

Kartan vasemmassa alakulmassa on Siltasaari (Broholmen). Siitä oikealle on lahti, joka ulottui tulevan Hakaniemen hallin paikkeille. Oikeastaan kyse oli salmesta, joka jatkui nykyiselle Eläintarhanlahdelle. Meren täyttäminen näillä alueilla tulisi muuttamaan maiseman 1800-luvun lopussa. 

Kartalla Siltasaaresta koilliseen on Hakaniemi (Hagnäs). Edelleen koilliseen on pienen merenlahden jälkeen Näkinniemi, joka on saanut nimensä Näkki-huvilan (Necken) mukaan. Niemen edustalla on Pannukakku-saari, joka on sillalla yhdistetty mantereeseen. Pienen poukaman jälkeen edelleen koilliseen päin on Haapaniemi (Aspnäs). 

Karttaan on myös merkitty, millaista teollista toimintaa alueella harjoitettiin. Sekä Näkinniemellä että Hakaniemellä on konepaja. Jälkimmäiseen on merkitty konepajan lisäksi valimo. Teollista toimintaa on kartan mukaan myös kolmen niemen ulkopuolella: Siltasaaressa on tapettitehdas ja Linnunlaulun alueella tulitikkutehdas. Tämä kirjoitus käsittelee vain Hakaniemeä (ja hieman myös Hakaniemeä vastapäätä olevaa Siltasaaren rantaa).

Helsingin ensimmäisen konepajan perustivat Hakaniemeen kapteeniluutnantti C. O. Ramstedt ja englantilais-norjalainen insinööri Nicolai Smith vuonna 1853. Konepaja rakennettiin Hakaniemen "huvila-alueelle", sillä Ramstedtin isällä seppä Carl Ramstedtilla oli siellä paja, jonka hän oli jättänyt perinnöksi pojalleen. Konepaja siirtyi kuitenkin jo vuonna 1854 Fiskarsin omistajan vuorineuvos John von Julinin perillisille. Krimin sodan (1853–56) jälkeen sen toiminta jatkui nimellä Fiskars Mekaniska Verkstad i Helsingfors.  Vuodesta 1866 lähtien nimi oli Hagnäs verkstad, Hakaniemen Konepaja. Konepaja valmisti järeitä höyrykoneita, erityisesti laivakoneita.

Konepajalle rakennettiin uudet, kiviset tuotantorakennukset ja kaksikerroksinen päärakennus1860-luvulla. Tätä rakennusta kutsuttiin nimellä Hagnäs Villa (Hakaniemen huvila). Rakennuksessa oli tuotantotilojen lisäksi myös tehtaan isännöitsijän asunto. Seuraavassa kuvassa vuodelta 1882 on Hakaniemen huvila Siltasaaresta lahden yli kuvattuna.

Huvila ja sen ympäristö näyttävät idyllisiltä, mutta tuolloin Hakaniemessä oli jo runsaasti teollisuusrakennuksia. Seuraava 1860-luvulla otettu kuva kertoo konepajan tuotantotoiminnan laajuudesta. Päärakennus eli Hakaniemen huvila on vasemmalla, ja siitä oikealle on Hakaniemen Konepajan tuotantorakennuksia ja laitureita.

Vuonna 1871 kauppias Johan Daniel Stenberg (1809–1880) osti Hakaniemen Konepajan. Yrityksen nimeksi  tuli J. D. Stenberg & Söner Ab, mutta sitä kutsuttiin edelleen Hakaniemen Konepajaksi. Johan Danielin isä oli koulumestari ja kraatari (eli räätäli) Virolahdelta. Poika pantiin saksankieliseen kouluun Viipuriin. Johan Daniel toimi vuodesta 1825 enonsa kaupassa Loviisassa puotipoikana, kunnes muutti Helsinkiin vuonna 1833. Helsinkiin hän avasi muutaman vuoden kuluttua kaupan, jossa hän pääasiassa harjoitti viininmyyntiä. 

Vuosien kuluessa Johan Daniel Stenberg vaurastui ja siirtyi kauppiaasta konepajan omistajaksi. Hän asettui asumaan Haapaniemen huvilaan, josta oli lyhyt matka Hakaniemeen ja konepajaan. Johan Daniel Stenbergistä kerrotaan Biografisessa nimikirjassa (1869–72), että hän lahjoitti huomattavia summia Helsingin suomalaisen tyttökoulun rakennusrahastoon sekä Suomalaiselle teatterille (nykyiselle Kansallisteatterille).

Johan Daniel Stenberg meni naimisiin Räävelistä (Tallinnasta) kotoisin olevan Matilda Hartmuthin kanssa. He saivat kahdeksan lasta, joista vanhin oli Johan Didrik (John tai Janne, 1841–1882). Hän oli varhaiskypsä keksijä, joka jo koululaisena kehitti sähkölaitteita. Hän rakensi vuoden 1855 paikkeilla sähköurut, joilla piti pienen konsertin kotiväelle. Samoihin aikoihin hän kehitti itsenäisesti sähkölennättimen, jolla tarinan mukaan jonkinlaisen piirturin avulla pystyi lähettämään kirjaimia Haapaniemen huvilan yläkerrasta alakertaan. (Tämä tieto on kirjasta Siltasaari, 1993). Helsingin ja Pietarin välinen sähkölennätinlinja valmistui vuonna 1855, joten John Stenberg oli todella ajan hermolla.

Johan Didrik Stenberg lähti 16-vuotiaana opiskelemaan Saksaan ja palasi 20-vuotiaana valmiina koneinsinöörinä. Hän jatkoi vielä opintojaan Saksassa, Venäjällä ja Englannissa. Parin vuoden päästä Johan Didrik muutti Viipuriin työskennelläkseen ystävänsä Gustaf Törnuddin teknisessä suunnittelutoimistossa. Viipurista löytyi myös puoliso Pelagia (Pauline), kauppaneuvos Nikolai Siliverstoffin nuorin tytär. Vuonna 1867 Johan Didrik muutti perheineen muutamaksi vuodeksi Varkauteen sikäläisen konepajan johtajaksi. 

Kun sitten vuonna 1871 Hakaniemen Konepaja tuli myyntiin, hän ehdotti isälleen Johan Daniel Stenbergille sen ostamista. Tämän jälkeen Johan Didrik toimi noin vuosikymmenen Hakaniemen Konepajan teknisenä johtajana. 

Sen jälkeen kun isä Johan Daniel Stenberg kuoli vuonna 1880, J. D. Stenberg & Söner -konepajassa (eli Hakaniemen Konepajassa) tapahtui muutoksia. Sen johtajaksi tuli siirtymävaiheen jälkeen nuorempi poika, Johan Didrikin veli Adolf Leonard Stenberg (1862–1905). Johan Didrik Stenberg perusti oman yrityksensa Siltasaareen, lahden toiselle puolelle suunnilleen nykyisen hotellin paikalle vuonna 1882. Yritys sai nimen John Stenbergin Konetehdas. Niinpä meillä onkin John Stenbergin ranta Siltasaaressa. – Seuraavassa kuva on keskellä John Stenbergin Konetehdas (Mikael Nyblinin otos vuodelta 1890). Kuvan vasemmassa reunassa näkyy ns. Valkoinen huvila, jonne John asettui asumaan perheineen. Huvila oli Siltasaaren sillan kupeessa, kaupungista tultaessa oikealla puolella. Paikalla oli jo kauppaneuvos Fredrik Gaddin huvila, joka korjattiin perusteellisesti. Kadunkulmaan lisättiin komea torni.

Stenberg-yritykset – Hakaniemen konepaja ja John Stenbergin konetehdas – olivat alallaan Suomen suurimpia. Molemmat Stenberg-yritykset rakensivat moottoreita sekä varustivat veneitä ja laivoja konein ja laittein. Tehtaiden tuotteita myytiin Suomen suuriruhtinaskunnan lisäksi muun muassa Ruotsiin ja Venäjälle. Venäjän laivasto oli moottoriveneiden suurasiakas.

Hakaniemen Konepaja kertoi 1880-luvun mainoksissaan olevansa konepaja, höyrylaivaveistämö sekä rauta- ja metallivalimo. Mainoksissa esiteltyjen tuotteiden lista on pitkä: höyrykoneita, höyrypannuja, rauta-aitoja, rautaportaita ja -tikapuita, rautabalkongeja, kotonneja (?), konsoleja, rautaovia ja -ikkunoita, rautaportteja, akseleita, lagereja, transmissioneita, hihnalevyjä, sidekahleita, hammasratas-vätyksiä (ehkä kuitenkin -välityksiä), köysipyöriä, hihnoja nahasta, puuvilloista ja kummista sekä rautalankaköysiä (vaijereita).

John Stenbergin Konetehdas aloitti ensimmäisenä kotimaisten venemoottoreiden tuotannon. Vuonna 1902 oli sarjavalmistuksessa yhden sylinterin 4 hv:n bensiinimoottori, jota asennettiin 21 jalan veneeseen. Ohessa mainos petrolimoottorista, jonka kerrotaan käyvän sekä maa- että venemoottoriksi.

Helsingin kaupungille jätettiin vuonna 1879 aikalailla puistopainotteinen suunnitelma Hakaniemen kehittämisestä (alla). Teollistumisen ja kaupungistumisen paineessa suunnitelmaa tuskin toteutettiin. Jo vuoden 1893 asemakaavassa tämä ja muut entiset huvila-alueet lähiseudulla muutettiinkin teollisuuskortteleiksi.

Konepajan omistamassa Hakaniemen huvilassa oli 1800-luvun loppupuolella monenlaista toimintaa. Siellä asui ihmisiä ja majoitettiin matkustavaisia. Tuohon aikaan lehdissä kerrottiin, ketkä (lähinnä merkittävät henkilöt) olivat saapuneet kaupunkiin ja missä he asuivat. Monet talossa majoittuvat olivat ammattinsa puolesta konepajalla vierailevia tai työskenteleviä, kuten insinöörejä. Muitakin ihmisiä talossa asui, sillä lehdissä ilmoitetaan vapaista asunnoista ja palvelijanpesteistä. 

Hakaniemen huvilassa asui lehdessä omalla nimellään ilmoittava nainen, joka vuonna 1882 etsii poikavauvalleen kasvattivanhempia. Syy on hänen miestään (ehkäpä konepajalla) kohdannut onnettomuus.

Työväen oloja pyrittiin parantamaan vuosisadan vaihteessa. Sairaus- ja hautausapu-kassat olivat yksi keino. Ohessa Hakaniemen Konepajan väelle osoitettu kokous-kutsu Työmies-lehdestä vuodelta 1903.

Seuraavassa kuvassa on Hakaniemen tori kojuineen; takana vasemmalla Sörnäisten rantatie sekä rautatie vaunuineen (Signe Branderin otos vuodelta 1909). Torin takareunassa olevan pitkän kevyehkön rakennuksen takana näkyvät Hakaniemen Konepaja ja Hakaniemen huvila. Torin alueella oikealla sijaitsevat kauppias Aleksei Kovinin vuokra- ja liiketalot. Olipa Kovinin talokokonaisuudessa islamilainen rukoushuonekin.

Hakaniemen Konepajan toiminta loppui vuonna 1910 muutamia vuosia Adolf Leonard Stenbergin kuoleman jälkeen. Sitten muut yritykset jatkoivat konepajan alueella, kunnes teollinen toiminta Hakaniemellä vähitellen loppui. Nykyään paikalla on rantaa, katua ja Opetushallituksen virastotalo.

Siltasaaressa sijaitsevan John Stenbergin Konetehtaan perustajan Johan Didrik Stenbergin varhaisen kuoleman jälkeen yhtiötä luotsasi useita toimitusjohtajia, kunnes hänen poikansa John Dager Stenberg aloitti toimitusjohtajana vuonna 1907. Hän toimikin sitten yhtiön johdossa vuoteen 1943 asti. Hänen aikanaan vuonna 1939 yhtiölle valmistui iso punatiilinen tuotanto- ja toimistorakennus Siltasaarenkadun ja nykyisen John Stenbergin rannan kulmaan, siis Valkoisen huvilan paikalle. Rakennus toimi jonkin aikaa Konetehtaan vuonna 1975 ostaneen Wärtsilä-yhtiön pääkonttorina.

Stenberg-yhtiöistä ei enää juuri ole jälkiä Hakaniemessä eikä Siltasaaressa. Jälkimmäisessä on kuitenkin edelleen entinen Konetehtaan rakennus Siltasaarenkadun ja John Stenbergin rannan kulmassa. Rakennusta on uudistettu, ja se palvelee nykyisin monia yrityksiä nimellä John S. Vuodesta 1984 rantakatu Siltasaarenkadulta Hakaniemenrannalle on ollut nimeltään John Stenbergin ranta.

Lopuksi Ali Musterhjelmin vuonna 1920 valmistunut tunnelmallinen maalaus Hakaniemen Konepajasta Siltasaaresta katsottuna.

Lähteitä

Aktiebolaget J. D. Stenberg & Söner. https://www.porssitieto.fi/yhtiot/lisaa/stenbergjd.shtml

Johan Daniel Stenberg. Biografinen nimikirja. Helsinki 1879-83, Suomen Historiallinen Seura, 644. https://archive.org/details/biografinennimi00seurgoog/page/644/mode/2up

Geni. Johan Daniel Stenberg. https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Daniel_Stenberg

Hackzell, K. 2003. Viertotietä itään ja länteen. Helsingin vanhoja kortteleita 3. Helsinki, Helsingin Sanomat.

Hakkarainen, H., L. Putkonen 1996. Helsingin kantakaupungin teollisuusympäristöt. Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 1/1995.

Helsingin kaupunki 2021. Hakaniementori. Kaupunkirakenne- ja ympäristöhistoriaselvitys. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2021:8. https://www.hel.fi/hel2/ksv/liitteet/2021_kaava/843_kaupunkirakenne_ja_ymparistohistoriaselvitys.pdf

John D. Stenberg -yritys. https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Stenberg_(yritys)

John Stenbergin konetehdas toiminut 50 vuotta. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1830197?page=11 

Koneinsinööri John Stenberg perusti konepajan Siltasaareen. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000004548640.html 

Nenonen, K., Toppari, K. 2002. Herrasväen ja työläisten kaupunki. Helsingin vanhoja kortteleita 2. Helsinki, Helsingin Sanomat.

Virtanen, M. 1993. Siltasaari ennen ja nyt. Helsinki, Siltasaariseura.

Stenbergin konepajat. https://www.sailsandsea.fi/helsingin-veneveistamoita-ja-tel/stenbergin-konepajat/

Wärtsilä, Siltasaari. https://helinco.fi/fi/kehittyva-tyopaikka/wartsila-siltasaari

Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 15/25: Näkinkuja

Näkinkuja

Talomme Hämeentien puolelta avautuva Näkinkuja antaa miellyttävän vaikutelman. Kadun vasenta reunaa koristavat isoiksi kasvaneet lehmukset, ja läpiajoliikenne Hämeentielle ja Hämeentieltä on saatu loppumaan. 

Näkinkujan luonne oli kuitenkin ennen toisenlainen. Se oli raja asuinrakennusten ja teollisuuslaitosten välillä. Ilmakuvakartta vuodelta 1925, vuosisata sitten, kertoo rajan jyrkkyydestä. 

Kuvassa vasemmalla ylhäällä on Eläintarhanlahti ja sen edessä Ympyrätalon tieltä purettu talo. Siitä oikealle on Arena-talo ja sen edessä Hakaniemen halli. Edelleen oikealla on kortteli 295, jota rajaavat Näkinkuja, Sörnäisten rantatie (jonka nimi nykyisin tällä kohdalla on Miina Sillanpään katu), Hakaniemen torikatu ja Hämeentie. 

Tämän korttelin itä- ja eteläpuolella oli teollisuuskortteleita. Sörnäisten rantatietä pitkin kulki rautatie Sörnäisten satamasta Hakaniemen torille ja alueen konepajoihin. Rautatie purettiin vuonna 1960.

Korttelin 295 länsipuolella ovat Hakaniemen halli ja tori. Korttelin luoteiskulmassa oli Hakaniemen voimalaitos, joka tuotti vuosina 1900–1914 sähköä Helsingin Raitiotie- ja Omnibus-Osakeyhtiölle raitioteiden tarpeisiin. Voimalan paikalle rakennettiin Arena-talo vaiheittain vuosina 1924–1929.  

Korttelin 295 pohjoispuolella Hämeentien varrella sijaitsi jo tuolloin asuinrakennuksia. Meidän talomme edeltäjä, tumma matala rakennus, on oikealla keskellä ison tehdasrakennuksen takana. Nykyinen rakennuksemmehan valmistui vasta vuonna 1929. 

Korttelissa 295 on taloja sekä katujen varsilla että korttelin sisällä. Osa taloista on matalahkoja puutaloja, osa kivitaloja. Näkinkujan varrella on pääasiassa puutaloja. 

Seuraava kuva vuodelta 1940 kattaa vain osan korttelista 295. Näkinkuja kulkee vasemmalta ylhäältä oikealle alas ja Hämeentie oikealle ylös. Korttelin rakennuskanta vaikuttaa samalta kuin 15 vuotta aiemmin. Tässä kuvassa näkyy korttelin keskellä olevia rakennuksia. 

Kuvassa Näkinkujan toisella puolella on teollisuuskortteli. KONE-SILTA tarkoittaa Kone ja Silta Oy:tä, tuossa vaiheessa jo Wärtsilän omistamaa. Konepajateollisuutta sijaitsi siis aivan talomme vieressä. 

En ole löytänyt valokuvia Näkinkujasta ennen 1970-lukua. Seuraavassa Kari Haklin kuvassa on näkymä Näkinkujalta hieman vasemmalle korttelin 295 sisälle. Korttelin keskellä on puurakennuksia. Näkinkuja 5:ssä sijainnut puurakennus on purettu, ja tilalla on parkkipaikka. Talomme näkyy taustalla oikealla.

Seuraavan kuvan on ottanut Eeva Rista vuonna 1970. Nyt ollaan korttelin keskellä, parkkipaikalla. Puutalon takana on Näkinkuja ja sen toisella puolella konepajarakennus. 

Seuraavassa kuvassa näkyy talomme Näkinkujan päässä. Kuvan on ottanut Simo Rista vuonna 1970. Aivan kuvan vasemmassa reunassa on Sörnäisten rantatie 5:een (Miina Sillanpään katu 7:ään) rakennetun kerrostalon pääty. Hämeentie 3:n toimistorakennusta Näkinkujan puoleisine teatterisiipineen ollaan juuri rakentamasssa. Oikealla on yksi konepajan rakennuksista. Talomme näyttää aikalailla samanlaiselta kuin nykyisin. Kallion kirkko kohoaa komeasti taustalla.

Näkinkuja 7:ssä eli korttelin 295 eteläpuolella sijaitsi osto- ja myyntiliike. Kuvan siitä otti Eeva Rista vuonna 1970. Liike näkyy olevan erikoistunut lastenvaunuihin ja -rattaisiin.

Kuva alla on Näkinkujalta, konepajan puolelta vuodelta 1976. Ilkka Pöyhösen ottamassa kuvassa lienee kaksi konepajalla työskentelevää miestä haalareissa ja lippalakissa. Kolmas mies on kaupunkiasussa.

Viimeinen kuva on vuodelta 1987, Jan Alancon ottama. Talomme edustalla Näkinkujan varrella on laaja pysäköintialue. Kuvan oikeassa alakulmassa näkyvällä autolla tuskin enää ajetaan. Koko-teatterin talo Hämeentie 3:ssa mutta Näkinkujan puolella on jo rakennettu (1970), samoin Saalem-seurakunnan rakennus Näkinkuja 3:ssa (1977). Meidän talomme Hämeentien puoleisissa liiketiloissa ovat Helsingin Seudun Osuuspankki ja Helsingin Puhelinyhdistys. A-portaan oikealla puolella sijaitsevan pienen liiketilan toimijaa ei näy, mutta muhkea raidallinen markiisi suojaa ikkunaa.

Mistä Näkinkuja on saanut nimensä? Nimi juontuu konepaja-alueen keskellä sijainneesta huvilasta, jonka nimi oli Näkki (ruotsiksi tuolloin Necken). Huvilan ympärille rakentui 1800-luvun puolivälistä alkaen yksi Helsingin suurimmista konepajoista. 

Lähteitä

Arena-talo. https://fi.wikipedia.org/wiki/Arenan_talo

Auvinen, J. 2012. Kallion kaduilla puutalojen aikaan. Kustantaja Laaksonen. 

Hakkarainen, H., L. Putkonen 1996. Helsingin kantakaupungin teollisuusympäristöt. Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 1/1995. 

Helsingin kaupunki 2021. Hakaniementori. Kaupunkirakenne- ja ympäristöhistoriaselvitys. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2021:8. https://www.hel.fi/hel2/ksv/liitteet/2021_kaava/843_kaupunkirakenne_ja_ymparistohistoriaselvitys.pdf

Helsingin kaupunki 2024. Kallion asemakaavakokonaisuus. Julkisen ulkotilan ympäristöhistoriaan perustuva ominaispiirreselvitys ja kehittämisperiaatteet. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2024:24. https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-24-24.pdf

Helsingin kaupunki, Helsinki-kuvia. https://www.helsinkikuvia.fi/