Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 6/25: Hämeenkatu 10 muuttuvan Helsingin kartoissa

Hämeenkatu 10 muuttuvan Helsingin kartoissa 

Tarkastelen seuraavassa Hämeentie 10:n lähiympäristöä vanhojen karttojen kautta. Olen kartoista rajannut esille alueen, jossa rakennuksemme on suunnilleen keskellä. Ensimmäinen kartta on vuodelta 1876.

Kallion (Berghäll) läpi johtaa tie, jonka nimestä kartassa näkyy vain Chaussé. Kyse on Itäisestä viertotiestä, ruotsiksi Östra chaussén. Hämeentie 10 sijoittuisi kartassa tien vasemmalle puolelle kaupungista itään päin mentäessä, suunnilleen niiden kolmen talon lähelle, jotka ovat viertotiestä lähtevän ja palaavan kaarimaisen tien keskellä. 

Kartassa näkyy paljon teollisuuslaitoksia. Oikealla ylhäällä on tulitikkutehdas. Siitä etelään, suunnilleen nykyisen Merihaan kohdalla, on konepaja (mekanisk verkstad), josta johtaa silta Pannukakun saarelle. Osittain sen päällä on nykyisin Merihaka. Konepajasta etelään Hakaniemellä on toinen konepaja ja valimo. Siltasaarella, joka vielä tuolloin oli saari, on uimalaitoksen lisäksi tapettitehdas. 

Siltasaarelta Hakaniemeen johtaa silta. Sen oikealla puolella, silloisen merensalmen paikalla, on nykyään Hakaniementori. Keskellä ylhäällä Berghäll-sanan alla on ampumarata suunnilleen Toisen tai Kolmannen linjan paikkeilla.

Seuraava kartta on vuodelta 1911. Alue on jo voimakkaasti kaupungistunut. Tulevan Hämeenhaan tontti on osoitteeltaan Itäinen viertotie 7, ja paikalla oli puurakennuksia. Siltasaareen on maayhteys mantereelta Hakaniemestä, sillä merta on täytetty ja Hakaniementori rakennettu. Torille vie rautatie nykyisiä Sörnäisten rantatietä ja Miina Sillanpään katua pitkin. Torilla ei vielä ole hallia; se valmistui vasta 1914. 

Teollisuutta alueella on edelleen paljon, ja asuinrakennukset ovat pääasiassa puisia. Kallion kirkkoa luultavasti rakennettiin kartan ilmestymisvuonna, sillä se valmistui vuonna 1912. Se on puistoineen jo merkitty tähän karttaan. Kallion kirkolle vie torilta Hämeenkatu. Kun Itäiselle viertotielle etsittiin uutta nimeä, alku otettiin Hämeenkadusta (joka sitten muuttui Siltasaarenkadun jatkeeksi) ja loppu viertotiestä. Itäisen viertotien nimeäminen Hämeenkaduksi (jollainen on esimerkiksi Tampereella ja Turussa) olisi ehkä aiheuttanut sekaannusta. Niinpä nimeksi tuli Hämeentie.

Vielä seuraavassakin kartassa vuodelta 1925 Hakaniementorilta kirkolle vie Hämeenkatu. Itäisen viertotienkään nimi ei vielä ole muuttunut, mutta talojen numerointi on uudistettu. Hämeenhakaahan ei vielä ole, mutta tontin (ja sillä sijainneen puutalon) osoite on Itäinen viertotie 10. Korttelimme numero on 312, joka se on edelleenkin. Viereisen korttelin numero on 305, josta on saanut nimensä nykyisin Toisella linjalla siinä korttelissa sijaitseva ravintola. 

Merkinnällä T.K. F.Kv. varustetut korttelit ovat teollisuusalueita (teollisuuskortteli, fabrikskvarter). Itäisen viertotien varrelle on jo noussut kivitaloja, muun muassa taloamme vastapäätä Kolmannelle linjalle kortteliin 305 nykyinen Hämeentie 8.  Se valmistui vuonna 1916. Areena-talo valmistui vuonna 1924 kortteliin 301. Pohjoisempana sijaitseva Kallion kirjasto valmistui jo vuonna 1912, kuten myös Kallion kirkko.

Seuraava kartta kuvaa kivi- ja puurakennuksia alueella 1930-luvun alussa. Se on Henrik Meinanderin toimittamasta kirjasta Unioninakseli (tiedot lopussa Lähteissä). Kivirakennukset on merkitty punaisella ja puurakennukset kerltaisella. Hämeentien varrella ei enää juuri ole puurakennuksia, mutta varsinkin Linjoilla runsaasti.

Seuraavaksi kartta vuodelta 1940, joka on laadittu Helsingin olympialaisia varten. Valitettavasti kisat peruuntuivat toisen maailmansodan vuoksi. Suuria muutoksia vuoden 1925 karttaan verrattuna ei ole, mutta Hämeenkatu on muuttunut Siltasaarenkaduksi ja Itäinen viertotie on nyt Hämeentie. Edellisessä kartassa näkyvä teollisuuskortteli 296 Hakaniementorin itäpuolella on nyt rakennettu asunnoiksi. Korttelin kokoisia teollisuusalueita on edelleen runsaasti. Torille johtava rautatie on vielä paikallaan. Sitä käytettiin toisen maailmansodan aikana muun muassa polttopuiden kuljettamiseen kaupunkilaisille.

Seuraava piirroskartta on laadittu vuoden 1952 Helsingin olympialaisia varten. Se tilattiin vuonna taiteilija Aarne Nopsaselta olympialaisiin saapuvien turistien oppaaksi. Tuntemattomasta syystä Helsingin karttaa ei koskaan julkaistu painettuna. Kuitenkin Nopsanen teki piirroskarttoja myös esim. Turusta,  Tampereesta, Sortavalan seudusta sekä koko Suomesta. Nämä painettiin, ja näitä on myynnissä antikvariaateissa. 

Helsingin piirroskartan luonnos päätyi Helsingin kaupunginmuseon kokoelmiin, jossa sitä on suurennettu museon seinille. Karttaa on myös painettu tarjottimille ja paperiserveteille, ja näitä myydään museon kaupassa. Olen ottanut kuvan servetistä ja rajannut sen Kallio-Hakaniemi-alueelle. Karttaan merkittyjen numeroiden selitteitä ei museon tutkijoiden tiedossa ole, mutta ainakin kuvassa näkyvällä alueella ne ovat ilmeisiä.

Kartta edustaa hyvin 1940–50-luvun vaihteen tyyliä, ja se on täynnä hauskoja yksityiskohtia. Hämeenhaka sijaitsee kartalla Hakaniementorilla omenia (? lanttuja? munkkeja?) myyvän henkilön myyntikojun yläpuolella. Kurvin paikkeilla on kookas työläinen lapio ja jakoavain kädessään. Siltavuoren satamaan on tulossa komea purjelaiva, ja Siltasaareen on kuvattu on työväentalo ja nyrkkeilijäpatsas. Eläintarhanlahden rannalla kuljeskelee joutilaampaa väkeä. Kallion kirkon luona on palokuntalainen valmiina sammuttamaan tulipaloa.

Seuraava kartta on vuodelta 1963. Merkittäviä liikenneratkaisuja on tehty. Junaraiteet eivät enää tule Hakaniementorille, mutta jäänteitä radasta näkyy vielä Sörnäisten rantatien varrella. Hakaniemensilta oli avattu autoliikenteelle jo vuonna 1961. Kallion virastotalo on suunnitteluvaiheessa, ja se valmistui vuonna 1965. Ympyrätalo rakennettiin vasta vähän myöhemmin. Sekä virastotalon että Ympyrätalon suunnittelivat Heikki ja Kaija Siren. Eläintarhantien varrella näkyy vielä huviloita paikalla, johon muutaman vuoden päästä nousi Helsingin kaupunginteatterin uusi rakennus.

Viimeinen kartta on vuodelta 2007. Tähän on piirretty katujen lisäksi myös rakennukset. Kaupunginteatteri (1967) on rakennettu, samoin Kallion virastotalo (1965) ja Ympyrätalo (1968). Siellä täällä asuintalojen keskellä on aukkoja, jotka sittemmin on täytetty kerrostaloilla. Oikeassa alalaidassa on vuonna 2024 purettu Hakaniemensilta. Sen paikalle olemme saaneet vähemmän mahtipontisen uuden Hakaniemensillan. Myös Merihaka on jo aikaa sitten (vuosina 1973–86) rakennettu. Teollisuuskortteleita ei enää ole – niiden paikalla on asuntoja ja joskus puistojakin.

Kauppa käy edelleen Hakaniemessä, sekä hallissa että torilla. Metro (1982), Hämeentien muuttaminen pääasiassa julkisen liikenteen väyläksi (2020) ja Sörnäisten rantatien kehittäminen autoliikenteen pääväyläksi ovat rauhoittaneet ympäristöämme.

Tämä vuoden 2007 kartta kuvaa melko hyvin Hämeenhaan nykyistäkin lähiympäristöä. Lähes kahdenkymmenen vuoden aikana ei ole paljonkaan uutta rakennettu. Myönteinen poikkeus on Lyyra-kokonaisuus (2024). Lyyra liittyy taitavasti Unioninkadun ja Siltasaarenkadun akseliin Tähtitorninmäeltä Kallion kirkolle. 

Lähteitä

Helsingin kaupunginmuseo. Aarne Nopsasen kartta. 
Helsinki Region Infoshare. Helsingin historialliset kartat. https://hri.fi/data/fi/collection/helsingin-historialliset-kartat
Meinander, Henrik 2012. Unioninakseli – pääkaupungin läpileikkaus. Helsinki: Teos.
Nopsanen, Aarne. https://fi.wikipedia.org/wiki/Aarne_Nopsanen
Timo Meriluodon vanhat kartat. https://timomeriluoto.kapsi.fi/Sivut/Paasivu/KARTAT/Kaupunkikartat/Kaupunkikartat.html
Wikipedia. Hämeentie. https://fi.wikipedia.org/wiki/Hämeentie_(Helsinki)

Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 5/25: Yritykset, järjestöt ja kaupunki Hämeenhaassa 1975–1998

Yritykset, järjestöt ja kaupunki Hämeenhaassa 1975–1998

Kirjoituksessa 3/25 tarkastelin liiketilojen omistajia ja toimintaa vuosina 1963–1974. Tässä kirjoituksessa ajallinen haarukka on laajempi, mutta toisaalta tietoa on löytynyt vähemmän. Joissakin tapauksissa tämä johtuu siitä, että omistussuhteet ovat olleet melko vakaat. 

Näin on ollut pienissä liiketiloissa M2, M4 aja M6. Niissä on mahdollisesti jatkanut leninkiliike (M2), hattukauppa (M4) ja parturi (M6), mutta tietoa ei vielä ole.

Pieni liiketila M5 oli vuonna 1975 edelleen Uuden Suomen omistuksessa. Vuonna 1981 sen osti Jokisen auto. Vuonna 1989 sen osti Laki ja kiinteistö Oy LKV, joka myi sen samana vuonna Postimerkki, raha ja taide Oy:lle. Vuonna 1991 huoneiston osti Rakennus-Kataja, joka vuonna 1998 myi sen yksityiselle.

Liiketila M1 oli vuonna 1975 edelleen Helsingin kaupungin omistuksessa. Vuonna 1982 sen (ja M3:n) osti Suur-Helsingin osuuspankki, joka teetti tiloissa mittavan remontin (josta kerroin kirjoituksessa 6/2024). Vuonna 1987 tila siirtyi Eläkekassa Maan omistukseen ja vuonna 1996 Asumispalvelusäätiö ASPA:n omistukseen. ASPA toimii edelleen muttei Hämeentie 10:ssä.

Liiketila M3 siis oli myös Helsingin kaupungin omistuksessa vuonna 1975, ja sekin siirtyi Suur-Helsingin osuuspankin omistukseen vuonna 1982. Vuonna 1998 se oli Osuuspankki Realiumin omistuksessa.

Asuinkerroksissa oli entiseen tapaan liike- ja järjestötoimintaa. Toki jotkin yritysten omistuksessa olleet huoneistot saattoivat olla yritysten asuinkäyttöön ostamia.

Asuinhuoneisto A1:ssä toimi vuoteen 1981 asti Suomen kiinteistötyöntekijäin liitto. Sitten se oli yksityisomistuksessa, ja vuonna 1999 tilaan tuli Hammashoitoasema Albin Oy (joka nykyään toimii Hämeentie 7:ssä). A2 on edelleen ollut talonmiehen asuntona; vielä ei ole tietoa siitä, milloin talonmiehestä luovuttiin.

A3:ssa toimi vuodesta 1981 Väestönsuojeluliitto (ehkä nykyinen Väestönsuojeluyhdistys r.y.). Muista ei ole tietoa, mutta vielä vähän aikaa sitten siellä toimi KF-myynti.

Asuinhuoneistot A4–6 olivat edelleen Suomen Rotary -järjestön omistuksessa vuoteen 1981, jolloin tilat tulivat Auto- ja konekaupan toimihenkilöliiton käyttöön. Jossain vaiheessa ne sitten tulivat asuinkäyttöön.

A10 oli yksityisomistuksessa vuoteen 1988, jolloin tilan hankki Hämeentie 10 hammashoitoasema ja hammashoitolaboratorio. A11 oli myös yksityisomistuksessa vuoteen 1990, jolloin sinne tuli Hammasatelier Ossi Vallemaa. Vuonne 1997 huoneiston hankki Hämeentie 10 hammashoitoasema ja hammashoitolaboratorio. 

A12 oli edelleen Lihanvienti Oy:n omistuksessa 1975–1980. Vuonna 1980 sen osti T:mi K. E. Mäkelä ja vuonna 1982 Isännöintitoimisto Ensio Mäkelä (joka pitkään hoiti Hämeenhaan isännöintiä). Yksityisomistukseen huoneisto siirtyi 1993. 

A18 on ollut pääasiassa yksityisomistuksessa, mutta vuosina 1977–1980 sen omisti Yleinen toimihenkilöliitto. Sama pätee huoneistoon B21, mutta vuodesta 1996 eteenpäin jonkin aikaa sen omisti IV-Ilmastointihuolto Oy. B23 oli Lihakeskusliiton ammatinedistämissäätiön omistuksessa 1975–78, ja siitä eteenpäin yksityisomistuksessa.

B26 oli Suomen Rotary-järjestön omistuksessa 1975–1987, ja sitten yksityisomistuksessa. B27 oli Lihakeskusliiton ammatinedistämissäätiön omistuksessa 1975–76, ja sitten yksityisomistuksessa. 

B35:n omisti Helsingin lihakauppiasyhdistys r.y. 1975–79. Sitten se oli yksityisomistuksessa, ja taas 1988–1992 Siivous-Riitta Oy:n omistuksessa, ja sitten yksityisomistuksessa. Samaan tapaan on vaihdellut C46:n omistus. Yksityisomistuksessa vuoteen 1984, sitten Suomen talokauppa Oy:n omistuksessa vuoteen 1987, sitten yksityisomistuksessa, sitten Rakennusliike Rapinojan omistuksessa 1990–99, ja jälleen yksityisomistuksessa.

Kovin tarkkoja tietoja ei omistuksen perusteella saa liike- ja järjestötoiminnasta Hämeentie 10:ssä tutkittavana olevana aikana 1975–1999. Tämä on aikaa ennen internetiä ja toisaalta aikaa, josta ei vielä ole saatavissa tekstintunnistuksen kautta indeksoituja sanomalehtiä. Esimerkiksi Helsingin Sanomien arkisto on kyllä luettavissa, mutta koska lehtiä ei ole indeksoitu, minkäänlaisia hakutoimintoja ei ole (vaan lehdet pitäisi silmäillä alusta loppuun tietyn asian löytämiseksi).

Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 4/25: Nuorisomusiikki nousee 60-luvulla, myös Hämeentie 10:ssä

Nuorisomusiikki nousee 60-luvulla, myös Hämeentie 10:ssä

Diskohistoriaa

Helsingin ensimmäinen diskoteekki oli Kulosaaren Casino-ravintolassa; avajaiset olivat 1.2.1966. Puuhamiehinä olivat Paavo Einiö ja Tom Hertell. Ylioppilaslehden ilmoituksessa kerrottiin, mistä oli kyse: ”Discoteca on uusi ja erilainen ajanviettotapa, joka on tällä hetkellä erittäin suuressa suosiossa mm. Amerikassa ja useimmissa Euroopan suurkaupungeissa. Kulosaaren Casinolle on nyt asennettu korkealuokkaiset Discoteca-varusteet, high-fidelity-stereo äänentoistolaitteet. Orkesteria ei ole. Nyt tulee non stop musiikkia stereo-äänilevyiltä.” Toiminta jatkui kuitenkin vain helmikuun ajan. Osasyynä varmaan sisäänpääsyn rajoittaminen vain osakuntakortin haltijoille eli yliopisto-opiskelijoille. 

Helsingin toinen disko oli Munkkiniemen Kalastajatorpalla maaliskuussa 1966. Discotecaan sisäänpääsyyn vaadittiin 18 vuoden ikä eikä osakuntakorttia, mikä lisäsi paikan suosiota. Paikka oli kuitenkin auki vain pari kuukautta. Ongelmaksi tuli alkoholin tarjoaminen nuorisolle, mistä seurasi paheksuntaa mielipidekirjoituksissa. 

Kesällä 1966 avasivat ovansa Kampin Autotalon Lido-disko ja Yrjönkatu 30:n Balla Balla -disko. Kummankin kohtaloksi tuli Alkon hallintoneuvosto, joka päätti 1.9.1966 alkaen kieltää ”alkoholijuomien tarjoamisen anniskeluravintoloissa silloin kun niissä järjestetään etupäässä nuorisolle tarkoitettuja discotheque-tanssiaisia”. 

Tiedot Helsingin ensimmäisistä diskoista ovat Mikko Mattlarin kirjasta Stadin diskohistoria (2017). 

Nuorisomusiikkia Hakaniemessä ja Kalliossa

Hakaniemessä ja Kalliossa oli vahvaa kiinnostusta nuorisomusiikkiin. Haka-kerho toimi SIltasaarenkatu 6:ssa 1959–1969. Siellä oli muun toiminnan ohessa monenlaista musiikkiharrastusta. Haka-kerhosta tulikin merkittävä paikka ensin jazzyhtyeiden ja sitten uusien rock and roll- ja rautalankayhtyeiden sekä muiden pop-artistien harjoittelu- ja esiintymispaikkana. Artisteja olivat muun muassa Laila Kinnunen, Lasse Liemola, The Esquires. Ja monia muita. YLEn Areenassa on kahdeksanminuuttinen dokumentti Haka-kerhosta.

Hämeentie 10:ssä toimi keväällä 1966 Pop-kellari. Se toimi liiketilassa M1 eli nykyisen Mehdi's Kallio Barin tiloissa. Vain yhdestä Pop-kellarissa esiintyneestä bändistä on tietoa. Kyseessä on The Creatures, jossa rumpuja soitti Remu Aaltonen ja Kirka (Kirill) Babitzin lauloi (ja näköjään soitti kitaraakin). Kuva on tammikuulta 1966.

Pop-kellari lopetti toimintansa kesällä 1966, joten Helsingin ensimmäisen diskon puuhamiehille Antti Einiölle ja Tom Hertellille tuli mahdollisuus avata Hämeentie 10:ssä Disco-niminen disko. Disco avasi ovensa 11. elokuuta 1966. Tässä mainos Helsingin sanomista 10.8.1966.

Helsingin Sanomat teki pienen jutun uudesta diskoteekista 14.6.1966. 

”Tunnelmavalaistus, uutuuslevyt ja miellyttävä sisutus saavat tanssipaikkaan viihtyisän ilmapiirin.” Discon levyvarastossa kerrotaan olevan ”monenlaista musiikkia, enimmäkseen kovaäänistä, vähemmän tangoja”. Bändeistä mainitaan Beatles, Animals ja Walker Brothers. Mainoksissa, joita avaamisen aikaan julkaistiin Helsingin Sanomissa päivittäin, mainitaan myös Rolling Stones, Kinks, Trini Lopez, Jormas, Danny, Johnny, Irwin Goodman.

Diskon keskipiste oli Disc Jockey eli tiskijukka. Kuvassa ehkä Helena Laine, joka oli yksi Discon tiskijukista. Kuva Mattlarin kirjasta, valokuvaaja Leo Luoti.

Nykyään tuntuu ihmeelliseltä, että diskoon saatettiin mennä kuuntelemaan uusia levyjä. Yleisradio soitti 60-luvun puolessavälissä harvakseltaan nuorisomusiikkia. Levyjä toki saattoi ostaa, mutta niihin sekä levysoittimeen ei kaikilla ollut varaa. Yksi mahdollisuus kuulla uusinta musiikkia oli ”merirosvoradio” Radio Luxembourg, jota itsekin kuuntelin pienellä transistoriradiolla. Ei siis ollenkaan ihme, että Disco mainosti uusia levylähetyksiä Amerikasta!

Uutisessa ja mainoksissa kerrotaan myös esitanssijoista, go-go-tytöistä. Discossa heitä oli kaksi. Kuva Leo Luodin, Mattlarin kirjasta.

Alkoholia ei Discossa saanut tarjoilla. Tom Hertell sanoi Helsingin Sanomien uutisessa diskon juuri aloitettua toimintansa: ”Diskon avaaminen ilman tarjoiluoikeuksia on luonnollisesti uskaliasta puuhaa, mutta kokemusten perusteella tanssihaluiset nuoret tulevat tanssimaan ilman että alkoholi on houkuttimena.” Limonadi ja jäätelö eivät kuitenkaan riittäneet. Jo loppuvuodesta 1966 osa illoista varattiin perinteiselle tanssimusiikille, ja vuoden 1968 toukokuun jälkeen diskoiltoja ei enää järjestetty.

Kuten olen edellisessä kirjoituksessa 3/25 kertonut, Hämeentie 10:n pohjakerroksen isot tilat M1 ja M3 siirtyivät vuonna 1970 Helsingin kaupungin nuorisotyölautakunnan käyttöön. Vielä ei ole tietoa, millaista toiminta tiloissa sitten oli.

Tässä vielä kaksi verkkolähdettä Helsingin diskokulttuurin historiaan sekä viite Mattlarin kirjaan:

- Mattlar, Mikko 2025. Helsingin diskot. https://historia.hel.fi/fi/ilmiot/kaupunkikulttuurin-monet-muodot/helsingin-diskot

- Diskojen ja tiskijukkien historiaa kautta Suomen:

https://www.jokelinnamaa.fi/main/Joke_Linnamaa/Diskokulttuurin_historia.html

- Mattlar, Mikko 2017. Stadin diskohistoria. Omakustanne. ISBN 978-952-93-8384-9.