Elämää Hämeentie 10:ssa vuonna 1932
Kirjoitukseni 2024/4 kuvasi elämää Hämeentie 10:ssä heti talon valmistumisen jälkeen vuosina 1929–1930. Kirjoitus 11/24 kuvasi talon elämää vuonna 1931.
Tässä kirjoituksessa tarkastelen elämää talossa vuonna 1932. Olen etsinyt tietoa talostamme Kansallisarkistosta neljästä sanomalehdestä: Helsingin Sanomat, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi ja Hufvudstadsbladet.
1930-luvun lama jatkuu vuonna 1932, mutta lieviä merkkejä taloudellisesta noususta on jo havaittavissa. Esimerkiksi työttömyys kääntyy laskuun helmikuussa 1932 (https://fi.wikipedia.org/wiki/Pula-aika).
Talossa toimii edelleen A. J. Hiltusen & K:nin vaatetusliike. Niin myös kenkäliike Bata, joka nyt myös kertoo korjaavansa kenkiä, sellaisiakin joita ei ole ostettu heidän myymälästään. Talossa on nyt myös Trikootehdas Oy:n myymälä, tarjoten ”sekunda tavaraa halvalla”. Myös kampaaja tekee edelleen permanentteja halvalla.
Talosta tarjotaan vuokralle asuntoja ja myymälöitä. Myös ”suurehkoa autovajaa” tarjotaan vuokralle. Vuokrahuonetta tarjotaan sivistyneelle virassa olevalle neidille tai herralle.
Talossa toimivat edelleen lääkäri ja asianajaja. Palveluksiaan tarjoaa myös remonttiseppä, joka kertoo pystyvänsä monenlaisiin korjaustöihin ja on valmis myös ottamaan talonmiehen tehtävän.
Päivähoitoahan ei tuohon aikaan ollut järjestetty. Niinpä ilmoituksella etsitään vanhempaa naishenkilöä lasta hoitamaan.
Kahvila Kiwan toiminta jatkuu alkuvuonna 1932 entiseen tapaan. Siellä esiintyy muun muassa ”kahlekuningas ja tuhattaiteilija Sunell”. Kyseessä oli Uno Sunell (1988-1935), nuorin kolmesta veljeksestä. Uno oli suosittu kahlekuningas, taikuri, voimistelija ja klovni. Veljeksistä enemmän Sirkusteltta-blogissa: https://sirkusteltta.blogspot.com/2017/03/uno-sunell.html
Muutos tapahtui nopeasti, ja Kiwa-kahvilan toiminta loppui. Keväällä 1932 on lehdissä useita ilmoituksia ravintolaan sopivista tavaroista, kuten ”kymmenkunta kattolamppua", ”ravintolatuoleja pöytineen" ja ”kahvikalustoja, porsliin., jotka sopivat ravintoloihin ja kahviloihin”. Myös kassakone ja kaasuhella olivat myytävänä. Myyjän osoite oli Hämeentie 10 A 15.
Kiwan toiminnan loppumiseen varmaankin vaikutti merkittävä muutos Suomen alkoholipolitiikassa – kieltolaki kumottiin kansanäänestyksessä joulukuussa 1931. Oy Alkoholiliike Ab:n viinakaupat avattiin huhtikuussa 1932. Tässä Alkon sivuilta poimittu vanha mainoskyltti.
Tähän merkittävään tapahtumaan viitattiin tuolloin usein numerosarjalla 5-4-3-2-1-0, jonka vanhempieni sukupolvi hyvin muisti. Numerosarja tulkitaan seuraavasti: huhtikuun viides päivä, vuonna 1932, klo 10. Siis tuolloin avattiin viinakaupat, joita oli kaikkiaan 48.
Kieltolaki oli Suomessa voimassa vuosina 1919-1932). Sen suora seuraus oli, että alkoholia alettiin salakuljettaa ulkomailta. Kun laillisia alkoholijuomia ei ollut saatavilla, kansalaiset ostivat alkoholinsa laittomilta markkinoilta, useimmiten väkevinä alkoholijuomina. Alkoholia oli siis tarjolla ”tiskin alta”, todennäköisesti myös Kiwa-kahvilassa. Tuolloin puhuttiin ”kovasta teestä” eli tilattiin teetä, jonka joukkoon pantiin pirtua joko omasta taskumatista tai sitten kyyppari (viinuri tai tarjoilija) hoiti asian.
Alkoholimyymälät siis avattiin keväällä 1932, mutta myyntiä valvottiin tarkasti. Samoin valvottiin ravintoloita, ja varmaankin vain hyvämaineiset ja luotettavat yritykset saivat oikeuden myydä alkoholia. Ei ole tiedossa haettiinko Kiwa-kahvilalle alkoholioikeuksia, mutta selvää on, ettei Kiwa-kahvila enää jatkanut toimintaansa.
Jo loppukeväästä 1932 kahvilan huoneistossa toimi Kallion postikonttori (virallisesti Helsinki 3). Aiemmin konttori toimi Hämeentie 26:ssa, mutta yhden uutisen mukaan se haluttiin siirtää lähemmäksi Hakaniemen liikekeskusta. Kallion postikonttori tarjosi monipuolisia palveluita. Postiasioiden lisäksi konttorissa oli ”valtion puhelin ja lennätin” sekä postilokeroita. Yhdessä uutisessa kerrotaan, että ”postiasema” toimii talon kulmassa, jossa ennen oli Kahvila Kiwa, ja että ”konttori on sisäpuoleltakin hyvin hauskan näköinen”. Uudesta postikonttorista kertoo mm. Hufvudstadsbladet.
Ajan viestintäkäytännöistä kertoo pieni sanomalehti-ilmoitus, jossa kerrotaan henkilön nimi ja tieto saapuneesta kirjeestä Kallion postikonttoriin.
