Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 12/25: Silta avaa ulkoilureitin Nihtiin ja Sompasaareen

Silta avaa ulkoilureitin Nihtiin ja Sompasaareen

Juhannuksen jälkeisellä viikolla koekävelin Merihaasta Nihtiin, joiden välille uusi Merihaansilta oli avautunut kävelijöille ja pyöräilijöille juuri ennen juhannusta. Raitiokiskot ovat jo valmiina, ja liikenne alkanee vuonna 2027. 


Kirjoituksessa 8/25 jo käsittelin entisiä saaria Hämeenhaan lähettyvillä. Nyt näkökulma on hiukan erilainen.


Merihaansillan alkupää on lähellämme, Kulttuurisaunan vieressä, jokseenkin entisen Pannukakun saaren kohdalla. Sillan loppupää on Nihdissä. Nykyään Nihtikin on melkein mannerta, mutta ennen se oli pienehkö saari. Melkein mannerta se on siksi, että vain kaksi vanhan satama-alueen poikki kaivettua kanavaa erottavat sen mantereesta. Helsingin Sanomien julkaisemasta kartasta ja saarten kuvauksista näkyy, miten Nihti sijoittuu nykyrantaviivaan.

Kun kulkee Nihdistä Kalasatamaa kohti, alle jää entinen Sompasaari. Nihti ja Sompasaari olivat 1900-luvun alkupuolella suosittuja virkistys- ja ajanviettopaikkoja. Sompasaaressa oli myös kalastajien laitureita ja puurakennuksia. 


Seuraava kuva on vuodelta 1930. Etualalla on Nihti, takana vasemmalla Sompasaari ja taustalla Mustikkamaa. Oikealla näkyy pala Korkeasaarta. Nihtiä hallitsi Suomalaisen Pursiseuran ravintola- ja kerhopaviljonki, joka tuhoutui tulipalossa vapunaattona 1939.

Seuraava kuva on eri suunnasta. Etualalla Nihti, sitten Sompasaari ja taustalla Sörnäisten satama. Silta Kulosaareen näkyy oikealla ylhäällä, Sompasaaren takana.

Nihti ja Sompasaari olivat melko korkeita. Niistä louhittua kiveä käytettiin meren täyttämiseen ja satamalaiturien pohjiksi. Seuraava kuva vuodelta 1963 kertoo suurista ympäristövaikutuksista, joita Sörnäisten sataman laajentamisesta koitui.

Nimeä Nihti, aiemmin Knihti (ruotsiksi Knekten, Knechtholmen) käytettiin jo 1700-luvulla. Sitä ennen saarta kutsuttiin vanhoissa kartoissa nimellä Starkholmen tai Starholmen. Ehkä siellä oli 1600-luvulla vartio- tai sotilastoimintaa, mikä saattaisi selittää nykyisenkin nimen?


Nimi Sompasaari on tullut saaren ruotsinkielisestä nimestä, josta on vanhoissa kartoissa monta versiota: Sumpareholm, Sumparen, Sumparn, Sompareholm. Nimi on luultavasti lähtöisin (kala)sumppua merkitsevästä sump-sanasta. 


Sompasaaren seuduilta voi palata takaisin Linjoille Kalasataman kautta. Tällöin kävelyreitti kulkee läheltä entistä Kana-saarta. Kanalle rakennettiin 1960- ja 70-luvulla nyt jo käytöstä poistettu kivihiilivoimala.


Lähiaikoina Kallion edustan saarille avautuu kaksi muutakin miellyttävää kävelyreittiä, joita käsittelen myöhemmissä kirjoituksissa.


Lähteitä


Huotari, P. Työläiset rentoutuivat Sörnäisten saarissa. Helsingin Sanomat18.9.2012. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000002559852.html

Meinander, Henrik 2025. Helsinki. Erään kaupungin historia. Helsinki: Siltala.

Paastela, K. 2021. Helsingissä sijaitsi saari, jonka näkötorni oli suosittu retkikohde ja jonka puuhuviloissa asuttiin – "Luontoparatiiseja joissa virkistäydyttiin". Helsingin uutiset, 27.4.2021. https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/4115783

Wikipedia. Sompasaari. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sompasaari

Wikipedia. Nihti. https://fi.wikipedia.org/wiki/Nihti_(Helsinki)



Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 11/25: Ajallisia kerrostumia Hämeentie 10:n kellarissa

Ajallisia kerrostumia Hämeentie 10:n kellarissa

Talomme kellareissa aika tuntuu pysähtyneen. Tästä ovesta pääsee arkistoon, jossa on asiakirjoja pääasiassa vuodesta 1963 lähtien, siis siitä kun As Oy Helsingin Hämeenhaka perustettiin. Siihen astihan rakennus oli yksityisomistuksessa.

Tällaiselta talon arkistossa näyttää. Ei ehkä ihan ammattimainen arkisto, mutta paljon tietoa siellä kyllä on. Käsipyyhe- ja vessaperipakkaukset luovat tunnelmaa – ja lisäävät pölyä. Ei allergikolle sopiva paikka.

Kellarissa saa katsoa eteensä, sillä lattia ei ole tasainen, vaan välillä on astuttava yksi askel alaspäin, välillä ylöspäin. Pelkästään alaspäin ei kannata katsoa, sillä jotkin putket kulkevat jossain 160 cm korkeudessa.

Kellarissa on kaksikielisiä kylttejä vanhoilta ajoilta, vaikkakin hissin konehuoneesta kerrotaan vain ruotsiksi. Ylimääräisiä tavaroita käytävillä juuri ole, mutta yksi pölykapseli on siellä pitkään oleillut. Valojen sammuttaminen ei enää ole tarpeen, sillä ne syttyvät ja sammuvat liiketunnistimen ohjaamina.

Lappusia rotanmyrkytyksistä löytyy. Tuntuvat tehonneen, sillä rottia en siellä ole nähnyt. Mikähän mahtaa olla seinäkirjoituksen Tn. B. A. BAD. viesti? Tunneli B-portaan alueelta A-portaan alueelle? Entä BAD.?

Seuraavassa kuvassa näkyvä kaappi liittyy jotenkin kaasuputkistoon. Kaasuputket taitavat olla noita ruskeita oikealla ylhäällä.

Viimeisessä kuvassa on rakennuksemme C-portaan kellarissa sijaitseva vaikuttavan näköinen kaukolämpöläitteisto. Aiemmin samassa isohkossa tilassa lienee sijainnut lämmitysuuni, jossa todennäköisesti polttoaineena on rakennuksen alkuaikoina käytetty puuta. Sitä on kyllä kulunut melkoisesti. Lämmittäminen kuului talonmiehen tehtäviin. 


Puulämmityksestä ehkä siirryttiin jossain vaiheessa kivihiileen (tai siitä jalostettuun koksiin) energialähteenä. Siirtymä kaiketi vaati kattilan uusimisen. Jossain vaiheessa kivitaloissa yleensä siirryttiin öljyn käyttöön polttoaineena, ja kattila jälleen uusittiin. Ei ole tietoa siitä, milloin talossamme siirryttiin eri vaiheisiin (ja käytiinkö kaikki vaiheet läpi). Joka tapauksessa kaukolämpöön siirryttiin viimeistään 1990-luvulla. Kaukolämpö kylläkin tuotettiin pitkään kivihiiltä polttamalla, mikä Helsingissä loppui vuonna 2023.  Olisikohan talon vanhimmilla asukkailla muistitietoa lämmitysjärjestelmistä?

Lähteitä


Hagner, Börje 2015. Kun isoisä Fläktilta pajatuhottimen osti. LVI-alan historiakooste. https://www.ril.fi/media/files/seniorit/lvi-historiikki.pdf


Helen. Jäähyväiset Hanasaaren voimalaitokselle. https://www.helen.fi/uutiset/2023/jaahyvaiset-hanasaaren-voimalaitokselle


Lämmitystä vuosien varrella. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/kh/lammitysta-vuosien-varrella/







Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 10/25: Elämää Hämeentie 10:ssä vuonna 1933

Elämää Hämeentie 10:ssä vuonna 1933

Kirjoitukseni 4/24 kuvasi elämää Hämeentie 10:ssä heti talon valmistumisen jälkeen vuosina 1929–1930. Kirjoitus 11/24 kuvasi talon elämää vuonna 1931 ja kirjoitus 1/25 vuonna 1932. Tässä kirjoituksessa tarkastelen elämää talossa vuonna 1933.


Postikonttori toimi edelleen entisen ravintolan tiloissa. Lehti Svenska Pressen kertoo ennätyksellisestä postitulvasta jouluna 1933. Konttori oli tuolloin auki sekä joulu- että tapaninpäivänä.

Myös Trikootehdas, Hiltusen vaatekauppa ja parturi jatkoivat toimintaansa. Jokin liike (nimeä ei kerrota) ilmoittaa lehdessä ”loppuunmyyvänsä pilahinnalla” käsitöitä ja lankoja. Kenkäliike Bata ei enää toimi talossa, mutta nyt on avattu maitokauppa. 

Rakennuksessa on nyt myös kahvikauppa Fennia. 1930-luvulla oli tavallista myydä paketissa teollisesti paahdettua kahvia, joka sitten kotona jauhettiin ja keitettiin. Kahvia ei siis juuri enää paahdettu kotona ”kaffeprännärissä”. Seuraavassa kuvassa ajan kahvipaketteja.

Myös asianajaja ja kaksi lääkäriä työskentelevät edelleen Hämeentie 10:ssä. Talossamme toimi myös huutokauppa, ehkä piharakennuksessa.

Vuonna 1933 lehdissä oli paljon työnhaku- ja työntarjoamisilmoituksia. Työtä hakivat sekä naiset että miehet. Tässä ”raittiin ja rehellisen nuorenmiehen” työnhakuilmoitus.

Tässä ”kiltti tyttö” hakee töitä palvelijattarena. Osoitteekseen hän kertoo talomme.

Joskus palvelukseen haluttiin ruotsia puhuva palvelijatar, tjänarinna. Tässä ilmoitus Hufvudstadsbladissa.

Tuohon aikaanhan oli vielä tavallista, että perheissä oli palvelijatar. Joissakin talomme huoneistoissa on (tai on ollut) piianhuone, ja A-portaassa on portaikossa olevan hissin lisäksi edelleen piianhissi. Sinne kuljettiin pihan kautta, ja näin palvelijatar saattoi hoitaa askareitaan asukkaita häiritsemättä. Joskus ilmoituksissa korostettiin, että haettin yksinpalvelijatarta. Ilmeisesti kyse on siitä, ettei palvelijattaria perheessä ollut useita (esim. erikseen keittäjää ja lastenhoitajaa), vaan yhden oli hoidettava kaikki työt.


Vielä ei ollut Tinderiä, mutta keinot keksittiin. Tässä kaksi ”tyttölasta” hakee seuraa vanhemmista miehistä. Vastaukset pyydetään Hämeentie 10:n postikottoriin, mutta naiset saaattoivat toki asua muualla.

Keitä talossamme asui vuonna 1933? Etsin Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikirjasta kaikki Hämeentie 10:n osoitteekseen antaneet. Kaikkiaan löytyi 44 tällaista, joista 28 oli miehiä ja 16 naisia. Useimmat varmaan asuivat talossa, mutta joillakin saattoi olla siellä vain toimisto tai kauppa. 


Miehet edustavat monia ammatteja. Lääkäreitä on kaksi, asianajajia yksi. Nämä kolme ehkä asuivat muualla, mutta pitivät vastaanottoa Hämeentie 10:ssä. He myös ilmoittelivat ahkerasti palveluksistaan lehdissä. Talossa asui myös komentajakapteeni. Nämä neljä ehkä olivat ”parempaa väkeä”. Toisaalta talossa asui myös kolme johtajaa, jotka saattoivat olla varakkaita. 


Hämeentie 10:ssä asui kolme teknisen koulutuksen suorittanutta miestä: rakennusmestari, teknikko ja konepiirtäjä. Myös rakennuksen isännöitsijä K. Albert Halén luultavasti asui siellä. 


Miesten suurin ryhmä muodostuu ammattimiehistä (ehkä pikkuisen laajasti tulkiten). Heidän ammattinimikkeitään ovat varastopäällikkö, työnjohtaja, kirjaltaja, kaivertaja, monttööri (=asentaja), kirvesmies, kauppamatkustaja, myyjä, konttoristi (joita oli kaksi), koristelija (luultavasti somistaja), taiteilija. Varsinaisia työläisiä olivat ehkä varastotyöntekijä, ulkotyöläinen, toimistoapulainen ja kauppa-apulainen. 


Naisten työssäkäynti 30-luvulla ei ollut niin tavallista kuin nykyään. Talossamme kuitenkin asui hyvä joukko työssä olevia naisia. Korkean koulutuksen saaneita oli kaksi, hammaslääkäri ja farmaseutti. Konttoristeja on peräti viisi, ja heistä joillakin voi hyvinkin olla esim. jokin kaupan alan tutkinto. Ammattimiehiä vastaavia ovat ehkä vaatturityöntekijä, ompelija (2), kirjansitomon työntekijä, kauppias, muotiompelija. Talossa asui myös torimyyjä. Lisäksi muutamalla naisella oli osote- ja ammattikirjassa merkintä neiti tai leskirouva.


Konttoristeja asui talossa peräti seitsemän, kaksi miestä ja viisi. naista. Onkohan kyseessä sattuma vai onko suurella määrällä jokin yhteys siihen, että talossamme asui vuonna 1933 Konttorityöntekijäin ammattiosasto 44:n (Helsinki) puheenjohtaja.


Lähteitä


Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikirja 1933.

Kahvi osakeyhtiö 1931. Kahvinkäyttäjän käsikirja. Helsinki. 

Kahvimuseon aarteita

Kansallisarkisto. Sanomalehdet.

Suomen liikekalenteri 1933. 

Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 9/25: Christides-suku ja Hämeentie 10

Christides-suku ja Hämeentie 10

Kuka rakennutti komean tiilitalon Hämeentie 10:een vuosina 1928–1929? Kysymys on vaivannut minua, mutta pitkään en saanut vihjettä ratkaisuun. Äskettäin kuitenkin löysin alla olevan tiedon ´Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikirjasta´ vuodelta 1930.

Siis Hämeentie 10:n omistajat olivat vuonna 1930 Georg ja Marina Christides. Sukunimi ei vaikuttaisi olevan suomea eikä ruotsia. Keitä Georg ja Marina olivat? Mikä oli heidän taustansa? Seuraavassa kerron tähän mennessä selville saamiani tietoja.


Helsinkiin saapui 1870-luvulla laivalla Konstantinopolista (eli Istanbulista) Osmanien valtakunnasta kreikkalainen Kyriako Christides perheineen. Hänen puolisostaan ei ole tietoa, mutta lapsia heillä oli viisi:  Achilles, Sofokles, Georges, Wera ja Sofia. Esikoinen Achilles Christides oli syntynyt vuonna 1863 Konstantinopolissa. Christides-suku liittyy kahdella tavalla Hämeentie 10:n vaiheisiin – ensin kuitenkin taustaa.


Kyriako Christides perusti vuonna 1878 tupakkatehtaan Hämeenlinnaan, Hallituskadun ja Kaivokadun kulmaan. Joitakin vuosia myöhemmin tehtaassa oli 22 työntekijää, ja sen tuotanto oli 12 miljoonaa paperossia (savuketta) vuodessa. Tuotanto loppui tehtailijan kuoltua vuonna 1885. 

Achilles Christides työskenteli ilmeisesti isänsä tehtaassa ja ehkä 1890-luvulla myös Strengbergin tupakkatehtaassa. Achilles meni naimisiin Hulda Strömstenin (1873–1942) kanssa. He saivat kolme lasta, kaksi poikaa ja tyttären. 

Vuonna 1898 Achilles aloitti Helsingissä paperossien valmistuksen asunnossaan Vladimirinkatu 49 (nykyinen Kalevankatu) ja sitten naapuritalossa parin työntekijän voimin. Hän toi maahan tupakan valmistuksessa tarvittavat raaka-aineet Turkista, Kreikasta ja Mustanmeren rantamilta. 

Vuonna 1901 Achilles Christides, saatuaan kokemusta pienimuotoisesta paperossivalmistuksesta, perusti tupakkatehdas Fennian. Seuraavana vuonna tehtaassa valmistettiin ensimmäiset puuimukkeessa poltettavat savukkeet. Tämä ns. pöllitupakka Työmies saavutti markkinoilla suuren suosion. Pian koko tehdas keskittyi valmistamaan vain Työmiestä. Tehdas siirrettiin vuosikymmenen lopulla Kallioon, mutta tarkkaa tietoa tästä ei ole.


Fennia-tehdas toimi Kalliossa Kolmannen linjan ja Hämeentien kulmassa sijaitsevassa puutalossa, jota olen kuvannut kirjoituksessani 7/25. Tehdas oli luultavasti joko piharakennuksessa tai Kolmannen linjan puolella olevassa rakennuksessa. Joka tapauksessa tehdas toimi nykyisen Hämeenhaan tontilla. Tässä siis ensimmäinen yhteys talomme ja Christides-suvun välillä.


Tehtaan toiminta Kallíossa päättyi luultavasti vuonna 1913, jolloin valmistui Achilles Christidesin rakennuttama Fennian suuri tehdasrakennus Ruoholahteen, nykyisen Ruoholahdenkadun ja Köydenpunojankadun kulmaan. Kolmionmuotoinen rakennus kattaa koko Koskikara-korttelin. Tehdasrakennuksen suunnittelivat Valter Jung ja Emil Fabritius




Fennia-tehtaan toiminta oli kannattavaa, ja Achilles Christidesista tuli varakas mies. Hänet tunnettiin myös hyväntekijänä. Hän oli runoilija Eino Leinon ystävä ja tukija. Vuonna 1919 hän lahjoitti Suomen puolustusvoimille ensimmäiset lentokoneet. Niitä ei tosin koskaan saatu toimitettua perille Suomeen, sillä Italiasta hankitut koneet syöksyivät maahan Alppien ylilennon aikana ja suomalaiset lentäjät saivat surmansa.

Lisätäkseen Työmies-tupakan suosiota sen kohderyhmän keskuudessa Christides toimi 1900-luvun alussa työväenliikkeen hyväntekijänä. Hän lupautui maksamaan tehtaansa työntekijöiden jäsenmaksut näiden ammattiosastolle ja lahjoitti vuosina 1903–1912 viisi prosenttia yhtiönsä voitoista (yhteensä 70 000 markkaa) Helsingin Työväenyhdistyksen rakennusrahastoon. Lahjoituksella lienee ollut merkitystä Helsingin työväentalon valmistumisessa vuonna 1908 Siltasaareen.


Achilles Christides kuoli vuonna 1923. Perheyrityksen johtajaksi tuli hänen vanhin poikansa Walter, joka kuitenkin kuoli jo seuraavana vuonna. Näin toimitusjohtajaksi nousi nuorin poika Georg Achilles Christides 26-vuotiaana. Yhtiö menestyi edelleen erinomaisesti. Työmiestä valmistettiin 1930-luvulla viiden suuren Rapid-koneen voimin, ja 1940-luvun alussa tehdassaleissa työskenteli 350 työntekijää. Esimerkiksi vuonna 1938 A. K. Christidesin perikunnalla oli Helsingin suurimmat verotettavat tulot. Christides-suku tuki vuosina 1939–1944 Suomen sotaponnisteluja. Suku lahjoitti vuonna 1941 Suomen Kulttuurirahastolle pääoman Tupakkatehdas Fennian rahastoksi, joka edelleen edistää suomalaista kulttuurityötä.

Yritys pysyi suvun omistuksessa ja jatkoi toimintaansa Achilles Christidesin rakennuttamassa tehdaskiinteistössä Ruoholahdessa vuoteen 1961 asti, jolloin se myytiin tupakkatehdas Rettigille. Rettig siirsi toiminnan Turkuun, ja Ruoholahden rakennus muokattiin 1960-luvulla toimistoiksi, missä käytössä se on edelleen. Työmies-savukkeen valmistus jatkui Turussa vuoteen 1984. Nykyään Suomessa ei ole tupakkatehtaita.

Georg Christides meni vuonna 1943 naimisiin Ellen Lovisa Adolfssonin (1893–1977) kanssa. Georg Christides toimi muun muassa Suomen Teollisuusliiton hallituksessa ja Kreikan varakonsulina. Hän sai kauppaneuvoksen arvon vuonna 1948. Georg  Christides kuoli vuonna 1980.


Christidesit liittyvät Hämeentie 10:een kahdella tavalla. Ensimmäisestä jo kerroin: Achilles Christidesin tupakkatehdas toimi luultavasti vuosia rakennuksemme tontilla sijainneessa puutalossa tai piharakennuksessa, ennen omien toimitilojen rakentamista vuonna 1913. 


Entä toinen tapa? ´Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikirjat´ vuosilta 1926 ja 1928 kertovat, että Hämeentie 10:n omistavat tupakkatehtailija A. K. Christidesin perilliset, siis hänen puolisonsa Hulda ja poikansa Georg ja tyttärensä Marina. He siis omistivat tontin, jolle rakennettiin vuosina 1928–29 seitsenkerroksinen tiilirakennus. He omistivat edelleen rakennuksen ainakin vielä vuonna 1936. Melko varmaa siis on, että Christides-suku rakennutti meidän talomme. Vuonna 1962 muodostettiin sitten asunto-osakeyhtiö Hämeenhaka.



Lähteitä


Biografiasampo. Georg A. Christides

Geneanet. Kyriako Christidesin lapset

Geni. Achilles Christidesin kuva.  

Helsingin Sanomat 2009. Työmies oli Fennian kysytyin tupakka.

Helsingin Sanomat 2009. Fennian tupakkatehdas hallitsi Ruoholahdenkadun päätä

Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikirja 1926, 1928, 1930, 1931, 1933, 1936.

Hämeenlinnan kaupunkiuutiset 2023. Tupakka työllisti Hämeenlinnassa herroja ja enkeleitä, kun tenavatkin tupruttelivat – Kaupungissa tiedettiin yksi, joka ei polttanut eikä nuuskannut

Nomad arkkitehdit 2019. Ruoholahdenkatu 26, Köydenpunojankatu 10, Fennia tupakkatehdas. Rakennushistoriaselvitys. 

Suomen kulttuurirahasto. Tupakkatehdas Fennian rahasto. Työmiehen perintö kulttuurille.

Suomen sotahistoriallinen seura. Alppilentäjien muistolaatta

Taidekiikari. Tupakkatehtaita ja tupakoitsijoita Helsingissä.

Uusi Aura 1.10.1939. Yli miljoonan markan tulot 39 helsinkiläisellä 1938

Wikipedia. Achilles Christides

Wikipedia. Georg Christides

Wikipedia. Suomen tupakkateollisuus.


Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 8/25: Entiset saaret Hämeenhaan lähistöllä

Entiset saaret Hämeenhaan lähistöllä


Helsinki on vuosisatojen aikana rakentunut kallioisille luodoille ja rannoille. Seuraava Helsingin kaupunginmuseon laatima kuva vertailee rantoja ja saaria vuonna 1750 ja nykyään. 


Talomme sijaitsee suunnilleen Pieni Siltasaari -tekstin viimeisten kirjainten kohdalla. Kartassa näkyvät saarina Siltasaari (aiemmin Iso Hiirisaari) ja Pieni Siltasaari (aiemmin Pikku Hiirisaari tai Rottaholma), joista itään pieni Pannukakku-saari. Siitä koilliseen myös melko pieni Hanasaari ja pikkuruinen Kana, ja niistä itään Nihti ja Sompasaari. 


Kauempana talostamme on useita saaria, jotka nykyisin ovat kinteätä maata, esimerkiksi Kyläsaari, Iso-Verkkosaari, Laukkasaari, Hernesaari, Jätkäsaari, Saukko, Kellosaari, Salmisaari ja Pikku-Pässi.

Seuraava kartta on Helsingin Sanomien Teema-liitteestä 3/2016. Kartta auttaa hahmottamaan tapahtuneita suuria muutoksia.. 


Esimerkiksi Hanasaaren nyt  jo poistunut hiilikasa oli jonkin verran Hanasaaaren eteläpuolella, ja Ympyrätalo sijaitsee aivan entisellä merenrannalla. Rautatieasema on rakennettu pääasiassa entisen meren päälle, ja rautatie pohjoiseen kulkee entisen meren halki. Kierrätyskeskus sijaitsee entisen Kyläsaaren päällä, ja Pasilan asema entisen järven rannalla.

Seuraavassa kahden taitelijan näkemys Kallion edustalla olevista saarista. Ensimmäisen taulun on maalannut venäläinen taiteilija V. Wereschagin 1800-luvun loppupuolella. Vasemmalla on pieni Kana, ja sen takana Sompasaari. Sompasaaresta oikealle on Nihti, ja siitä oikealle katsojaa lähempänä Hanasaari. Nihdin ja Hanasaaren välissä Katajanokalla erottuu Uspenskin katedraali. 

Toinen taiteilija on suomalaisen Paul Lindblad, joka vuonna 1847 maalasi saaret Siltavuorenrannasta käsin. Vasemmalla näkyy Hakaniemeen rantaa, josta menee silta Pannukakku-saareen (jonka paikkeilla on nykyisen Merihaan pohjoispuolella sijaitseva Pannukakkupuistikko). Pannukakun takana oikealla on Hanasaari, jossa näkyy suurikokoisia Venäjän lippuja.

Taiteilijoiden maalaukset on poimittu Kerttuli Wessmanin vuonna 2005 toimittamasta ja Helsingin kaupunginmuseon julkaisemasta Helsinki kehyksissä -kirjasta.