Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 3/25: Yritykset, järjestöt ja kaupunki Hämeenhaassa 1963–1974

Yritykset, järjestöt ja kaupunki Hämeenhaassa 1963–1974

As Oy Hämeenhaka perustettiin vuonna 1963. Siihen saakka rakennus oli yksityisessä omistuksessa. Yksityiskohdista ei vielä ole tietoa. Kuitenkin Inios Oy:llä näyttää olleen suuri merkitys rakennnuksen muutoksessa yksityisomistuksesta asunto-osakemuotoon. Espoosssa toimii nykyään tietoteknologia-alan yritys Inios Oy, mutta ei ole tietoa siitä, onko kyseessä sama yritys. Ainakin toimiala on vaihtunut.

As Oy Hämeenhaan osakkeiden merkintä on yhtiön osakeluettelon mukaan alkanut 24.1.1963 ja As Oy Hämeenhaan tilikirjat alkavat 1.12.1963.

Tarkastelen tässä kirjoituksessa Hämeentie 10:n yritysten, järjestöjen ja Helsingin kaupungin käytössä olevia tiloja noin kymmenen vuoden aikana, vuosina 1963–1974. Tietoni perustuvat Hämeenhaan arkistossa oleviin vuokrankantokirjoihin vuodesta 1963 vuoteen 1974 (joista valitettavasti puuttuvat vuodet 1966 ja 1967) sekä osakeluetteloon. Vuokrankantokirjojen (jotka itse asiassa kertovat maksetun yhtiövastikkeen määrän) ja osakeluettelon pohjalta on mahdollista hahmottaa rakennuksissa tapahtunutta toimintaa, muun muassa liike- ja järjestötoimintaa sekä kaupungin toimintaa. 

Hämeenhaassa oli tuolloin ensimmäisessä kerroksessa kuusi liiketilaa. Ne olivat kaikki yksityisomistuksessa. Liike- ja järjestötiloja oli myös muissa kerroksissa. Kuvaan ensin pohjakerroksen tiloja ja sitten ylemmissä kerroksissa olevia.

Pohjakerroksen liiketilat

Pohjakerroksen isot tilat eli M1 ja M3 (nykyiset Mehdi's Kallio Bar ja Street Bar) muutettiin yhdeksi ravintolatilaksi vuonna 1964. Muutoksen suunnitteli Jaakko Koskenoja. Muutostöistä ei vielä ole löytynyt tarkempaa tietoa.

M1. Tilassa lienee toiminut ravintola korjauksen valmistumisesta lähtien noin vuodesta 1965. Jonkin aikaa M1:ssä toimi disko (vuokrankantokirjassa on merkintä "disco"). Olen tätä aihepiiriä selvittänyt ja kerron nuorisoon ja musiikkiin liittyvistä asioista seuraavassa kirjoituksessa. Kesällä 1970 M1:n omistajaksi tuli Helsingin kaupunki ja se tuli nuorisotyölautakunnan käyttöön. Tietoa toiminnasta 1970-luvun alussa ei vielä ole.

M3. Tämä tila siis myös korjattiin ravintolatilaksi vuonna 1964. Tietoa siitä, toimiko tässäkin tilassa ravintola ei ole. Kuitenkin tiedossa on, että 1960-luvun lopulla siellä toimi vaatekauppa Valtonen. Vuonna 1970 myös tämä tila siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen.

M2. Tämä pieni liikehuoneisto sijaitsee M1:n ja M3:n välissä; sinne on sisäänkäynti A-portaasta. Koko kauden 1963–1974 siellä toimi leninkiliike. 

M4. Liikehuoneisto sijaitsee M3:n vieressä Kolmatta linjaa ylöspäin; kulku on B-portaasta. Siellä toimi koko kauden 1963–1974 hattuliike.

M5. Liikehuoneisto sijaitsee Kolmannen linjan varrella, ja sinne on kulku C-portaasta. Vuodesta 1968 (ja ehkä aiemminkin kun tietoa vuosista 1966–67 ei ole) ainakin vuoteen 1974 se oli sanomalehden Uusi Suomi omistuksessa. Tila taitaa kuitenkin olla liian pieni sanomalehden toimitukselle, joten se varmaan oli muussa käytössä.

M6. Myös tähän liikehuoneistoon on kulku C-portaasta. Tilassa toimi 1963–1974 parturi.

Huoneistot muussa kuin asuinkäytössä

A1. A-portaan toisessa kerroksessa toimi koko tarkastelujakson Suomen kiinteistötyöntekijöiden liitto.

A3. Tietoa on vasta vuodesta 1968 lähtien. Siitä vuoteen 1974 huoneistossa toimi Oy Rajahuolinta.

A4, A5, A6 ja B26. Huoneistot olivat Suomen partiopoikajärjestön omistuksessa 1963–1974. Vuonna 1973 huoneisto B26 kuitenkin siirtyi 1973 Suomen Rotary-liikkeen omistukseen.

A12, B23 ja B27. Huoneistoissa B23 ja B27 toimi vuosina 1963–1974 Lihakeskusliiton ammatinedistämissäätiö. Huoneistön A12 osalta tietoa on vuodesta vasta vuodesta 1968, josta lähtien säätiö toimi myös siellä.

A18. Huoneistossa toimi vuosina 1965–1974 Oy Päivänsäde, jonka toimialasta ei ole tietoa.

B31. Huoneistossa toimi 1963–68 yritys Metalli ja lämpö. 

B35. Huoneistossa toimi 1963–74 Helsingin lihakauppiasyhdistys.

C48. Huoneistossa toimi 1963–1973 Kauppa-Toimisto Backlund.

Hämeenhaassa oli siis monenlaista yritys- ja järjestötoimintaa vuosina 1963–1974. Vuonna 1970 tapahtui suuri muutos, kun pohjakerroksen isoihin tiloihin tuli Helsingin kaupungin toimintoja. Niin kuin olen kirjoituksissa 7 ja 8 vuonna 2024 kertonut, myös piharakennuksessa tapahtui muutoksia 1970-luvun alussa, kun sinne tuli Helsingin kaupungin työntekijöiden sosiaalitila.

Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 2/25: Pulituurimiehet Hämeentie 10:n ullakolla vuonna 1950

Pulituurimiehet Hämeentie 10:n ullakolla vuonna 1950

Sotien jälkeen elämä elpyi hitaasti. Suomi oli köyhä, eikä yhteiskunta juuri pystynyt vaikeuksissa olevia ihmisiä auttamaan. Lapsilisää kuitenkin ruvettiin maksamaan vuonna 1948, mikä oli tulevaisuuden kannalta järkevää. 

Sodankäyneet miehet jäivät paljolti ilman tukea. Heitä oli runsaasti, eikä kaikille riittänyt töitä. Monet olivat vahingoittuneet sodassa. Ruumiinvammojen ohella oli paljon mielenterveysongelmia. Jotkut miehistä olivat sota-aikana tottuneet huumausaineiden käyttöön.

Yksi näkyvä ja mediassakin esillä oleva syrjäytyneiden ryhmä oli ”pulituurimiehet” (myös: ”puliukot”, ”pultsarit”). Pulituuri eli puusepänlakka on puun pintakäsittelyn viimeistelyyn käytetty kiillotusneste, joka sisältää spriitä. Pulituurista saatiin joten kuten erotetuksi spriitä juotavaksi, mutta muitakin korvikealkoholeja käytettiin.

Alempana oleva uutinen kertoo pulituurimiesten elämästä. Uutinen löytyi Laatokka-lehdestä vuodelta 1950. Uutisessa kerrotaan kahdesta pulituurimiehestä, jotka olivat etsineet varastettavaa Hämeentie 10:n ullakolta. Huonolla menestyksellä, sillä talonmiehen rouvan mennessä paikalle yksi miehistä löytyi loikoilemassa ullakon lattialta. Poliisi kutsuttiin paikalle, ja toinen miehistä pidätettiin. Toinen oli jo häipynyt. Saalista he eivät saaneet. 

Uutisessa kerrotaan myös aiemmista tapahtumista Hämeentie 10:ssä. Runsas viikko aikaisemmin kaksi miestä oli pyrkinyt ullakolle palotikkaita pitkin ilmeisesti varastusaikeissa. Ja kaksi viikkoa aikaisemmin joku asukas oli yrittänyt itsemurhaa avaamalla kaasuhanan.

Hämeentie 10:stä välittyy uutisessa huono kuva. ”Talon asukkaat odottavat jännittyneinä, mitä seuraavalla kerralla tapahtuu.”

Uutisen sävy on tuomitseva, mikä varmaankin heijastaa yleistä mielipidettä. 

Yhteiskunta havahtui kunnolla pultsarien auttamiseen vasta vuonna 1967, mistä kertoo Helsingin Sanomien artikkeli vuodelta 2020: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/05/16/50-vuotta-sitten-helsingissa-kuoli-kymmenia-ihmisia-kadulle-pakkaseen-vasta-se

Vuonna 2019 oli Helsingin kaupunginmuseossa näyttely J. K. Harjun elämäntyöstä alkoholistina ja syrjäytyneiden elämän kuvaajana. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006308928.html

Pilapiirtäjä Karilla oli kaksi pultsarihahmoa, Arska ja Kustu. He olivat eräänlaisia elämänfilosofeja, joihin Kari suhtautui ymmärtävästi, jopa arvostaen. Tällainen on myös ohessa oleva hahmo, joka veneen alla esitelmöi kaverilleen Huupertille kaupunkirakentamisesta ja taiteesta. Le Corbusier mainitaan. (Kotikirjastomme teoksesta Suomalainen, Kari 1955. Piirrosparaati. Helsinki: Sanoma Oy.)

 

Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 1/25: Elämää Hämeentie 10:ssa vuonna 1932

Elämää Hämeentie 10:ssa vuonna 1932

Kirjoitukseni 2024/4 kuvasi elämää Hämeentie 10:ssä heti talon valmistumisen jälkeen vuosina 1929–1930. Kirjoitus 11/24 kuvasi talon elämää vuonna 1931. 

Tässä kirjoituksessa tarkastelen elämää talossa vuonna 1932. Olen etsinyt tietoa talostamme Kansallisarkistosta neljästä sanomalehdestä: Helsingin Sanomat, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi ja Hufvudstadsbladet. 

1930-luvun lama jatkuu vuonna 1932, mutta lieviä merkkejä taloudellisesta noususta on jo havaittavissa. Esimerkiksi työttömyys kääntyy laskuun helmikuussa 1932 (https://fi.wikipedia.org/wiki/Pula-aika). 

Talossa toimii edelleen A. J. Hiltusen & K:nin vaatetusliike. Niin myös kenkäliike Bata, joka nyt myös kertoo korjaavansa kenkiä, sellaisiakin joita ei ole ostettu heidän myymälästään. Talossa on nyt myös Trikootehdas Oy:n myymälä, tarjoten ”sekunda tavaraa halvalla”. Myös kampaaja tekee edelleen permanentteja halvalla.

Talosta tarjotaan vuokralle asuntoja ja myymälöitä. Myös ”suurehkoa autovajaa” tarjotaan vuokralle. Vuokrahuonetta tarjotaan sivistyneelle virassa olevalle neidille tai herralle.

Talossa toimivat edelleen lääkäri ja asianajaja. Palveluksiaan tarjoaa myös remonttiseppä, joka kertoo pystyvänsä monenlaisiin korjaustöihin ja on valmis myös ottamaan talonmiehen tehtävän.

Päivähoitoahan ei tuohon aikaan ollut järjestetty. Niinpä ilmoituksella etsitään vanhempaa naishenkilöä lasta hoitamaan.

Kahvila Kiwan toiminta jatkuu alkuvuonna 1932 entiseen tapaan. Siellä esiintyy muun muassa ”kahlekuningas ja tuhattaiteilija Sunell”. Kyseessä oli Uno Sunell (1988-1935), nuorin kolmesta veljeksestä. Uno oli suosittu kahlekuningas, taikuri, voimistelija ja klovni. Veljeksistä enemmän Sirkusteltta-blogissa: https://sirkusteltta.blogspot.com/2017/03/uno-sunell.html

Muutos tapahtui nopeasti, ja Kiwa-kahvilan toiminta loppui. Keväällä 1932 on lehdissä useita ilmoituksia ravintolaan sopivista tavaroista, kuten ”kymmenkunta kattolamppua", ”ravintolatuoleja pöytineen" ja ”kahvikalustoja, porsliin., jotka sopivat ravintoloihin ja kahviloihin”. Myös kassakone ja kaasuhella olivat myytävänä. Myyjän osoite oli Hämeentie 10 A 15. 

Kiwan toiminnan loppumiseen varmaankin vaikutti merkittävä muutos Suomen alkoholipolitiikassa – kieltolaki kumottiin kansanäänestyksessä joulukuussa 1931. Oy Alkoholiliike Ab:n viinakaupat avattiin huhtikuussa 1932. Tässä Alkon sivuilta poimittu vanha mainoskyltti.

Tähän merkittävään tapahtumaan viitattiin tuolloin usein numerosarjalla 5-4-3-2-1-0, jonka vanhempieni sukupolvi hyvin muisti. Numerosarja tulkitaan seuraavasti: huhtikuun viides päivä, vuonna 1932, klo 10. Siis tuolloin avattiin viinakaupat, joita oli kaikkiaan 48.

Kieltolaki oli Suomessa voimassa vuosina 1919-1932). Sen suora seuraus oli, että alkoholia alettiin salakuljettaa ulkomailta. Kun laillisia alkoholijuomia ei ollut saatavilla, kansalaiset ostivat alkoholinsa laittomilta markkinoilta, useimmiten väkevinä alkoholijuomina. Alkoholia oli siis tarjolla ”tiskin alta”, todennäköisesti myös Kiwa-kahvilassa. Tuolloin puhuttiin ”kovasta teestä” eli tilattiin teetä, jonka joukkoon pantiin pirtua joko omasta taskumatista tai sitten kyyppari (viinuri tai tarjoilija) hoiti asian.

Alkoholimyymälät siis avattiin keväällä 1932, mutta myyntiä valvottiin tarkasti. Samoin valvottiin ravintoloita, ja varmaankin vain hyvämaineiset ja luotettavat yritykset saivat oikeuden myydä alkoholia. Ei ole tiedossa haettiinko Kiwa-kahvilalle alkoholioikeuksia, mutta selvää on, ettei Kiwa-kahvila enää jatkanut toimintaansa.

Jo loppukeväästä 1932 kahvilan huoneistossa toimi Kallion postikonttori (virallisesti Helsinki 3). Aiemmin konttori toimi Hämeentie 26:ssa, mutta yhden uutisen mukaan se haluttiin siirtää lähemmäksi Hakaniemen liikekeskusta. Kallion postikonttori  tarjosi monipuolisia palveluita. Postiasioiden lisäksi konttorissa oli ”valtion puhelin ja lennätin” sekä postilokeroita. Yhdessä uutisessa kerrotaan, että ”postiasema” toimii talon kulmassa, jossa ennen oli Kahvila Kiwa, ja että ”konttori on sisäpuoleltakin hyvin hauskan näköinen”. Uudesta postikonttorista kertoo mm. Hufvudstadsbladet.

Ajan viestintäkäytännöistä kertoo pieni sanomalehti-ilmoitus, jossa kerrotaan henkilön nimi ja tieto saapuneesta kirjeestä Kallion postikonttoriin.

Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 12/24: Petos ja rangaistus

Petos ja rangaistus

Vuonna 1931 Hiltusen vaatusliikkeessä (Hämeentie 10 A 1) tapahtui ”Ovela petosyritys”, niin kuin Suomen Sosialidemokraatti otsikoi: 

”Helsingin raastuvanoikeudessa oli esillä O.Y. A. J. Hiltunen & Kumpp:in R. Lindecronaa vastaan nostama syyte petosyrityksestä. L. oli marraskuun 17 p:nä saapunut mainittuun pukimoliikkeeseen Hämeentie 10:ssä, ja tilannut puvun sekä turkistakin, jotka hän halusi saada valmiiksi seuraavaksi päiväksi. Edelleen sanoi L. tarvitsevansa auton, jolla kenraali Vallenius muka kyydittäisiin pois Katajanokan lääninvankilasta. Tilauksensa maksamista varten tarvittavat rahat sanoi L. saavansa eräältä tunnetulta henkilöltä jonka piti rahoittaa kyyditys 10,000 markalla. 

Johtaja Laukkasen epäillessä asian todenperäisyyttä, soitti L. mainitun henkilön toimistoon ja keskusteli puhelimessa ruotsiksi, jota joht. Laukkanen ei ymmärrä, sanoen puhelun päätyttyä: 'Selvä on ja rahat tulee'. Joht. Laukkanen ei tästä kuitenkaan tullut vakuutetuksi, vaan kutsui paikalle poliisin, joka pidätti Lindecronan.   

Oikeuden istunnossa kielsi Lindecrona puhuneensa mitään kenr. Valleniuksesta ja selitti puhelinkeskustelussa pyytäneensä tointa. Kysymyksessäoleva henkilö on ilmoittanut, ettei kukaan Lindecrona-niminen henkilö ole soittanut hänelle sanottuna päivänä, eikä sanonut tuntevansa pidätettyä. Lindecrona, jota on aikaisemmin rangaistu kaikkiaan 5 eri kertaa petoksista ja kavalluksista, pyysi syytteen kumoamista aiheettomana. Jutun käsittely siirrettiin t.k. 20 päivään.” 

Rafael Lindecronan johtaja Laukkaselle syöttämässä pajunköydessä mainittu kenraali Vallenius oli jääkärikenraali K. M. Wallenius, joka oli näihin aikoihin tutkintavankeudessa Katajanokalla syytettynä osallisuudesta presidentti K. J. Ståhlbergin kyyditykseen Suomen itärajalle. Kyse oli siis oikeistoradikalistisen Lapuan liikkeen vallankaappaukseen tähtäävästä toiminnasta, mikä loppui Mäntsälän kapinan lässähtämiseen vuonna 1932. Walleniuksesta enemmän:  https://fi.wikipedia.org/wiki/K._M._Wallenius

Petosyrityksestä Hiltusen vaatekaupassa Rafael Lindecronalle tuomittiin yksi kuukausi vankeutta. Hufvudstadsbladet kertoo tuomiosta ja sen syystä.

Muista rötöksistä Lindecrona sai paljon pitemmän tuomion. Suomen Sosialidemokraatti kertoo tästä tuomiosta ja sen syistä.

Rafael Lindecrona oli ilmeisesti taparikollinen. Hänen keskisuomalaiseen maanviljelijään kohdistuvasta, avuttoman oloisesta petosyrityksestään kerrotaan jyväskyläläisessä Sisä-Suomi-lehdessä jo vuonna 1930. Lehdessä Lindecronan mainitaan olevan ”Helsingin poliisille tunnettu” rikollinen. 

Rafael Lindecronan surullinen tarina yhdistyy yhdeltä pieneltä osalta Hämeenhaan tarinaan.

Silmäyksiä Hämeentie 10:n historiaan 11/24: Elämää Hämeentie 10:ssa vuonna 1931

Elämää Hämeentie 10:ssa vuonna 1931

Kirjoitukseni 2024/4 kuvasi elämää Hämeentie 10:ssä heti talon valmistumisen jälkeen vuosina 1929–1930. Kirjoitus perustui hakuihin Kansallisarkiston digitoimista Helsingin Sanomista. 

Tässä kirjoituksessa tarkastelen elämää vuonna 1931. Nyt olen etsinyt tietoa talostamme neljästä sanomalehdestä: Helsingin Sanomat, Suomen sosialidemokraatti, Uusi Suomi, Hufvudstadsbladet. 

Talouslama jatkuu vuonna 1931. Tästä huolimatta Hämeenhaassa on monenlaista taloudellista ja palvelutoimintaa.

A. J. Hiltusen vaatetusliike jatkaa toimintaansa huoneistossa A1, ja mainos kertoo, että ”pukuja ja palttoja” on aina varastossa. Yhdessä ilmoituksessa liike tarjoaa astrakanikappoja. Kyse on karakul-lampaan karitsan nahasta muokattu erittäin pienikiharainen turkislaji, krimiturkki. Krimiturkkia on sanottu myös astrakaaniturkiksi mahdollisesti siitä syystä, että kauppareitit ovat kulkeneet Krimin lisäksi myös etelävenäläisen Astrahanin kaupungin kautta.

Talossa on vuonna 1931 toinenkin vaatetusliike. Kolmannen linjan puolella liiketilassa toimii Lasten pukimo- ja kangaskauppa. 

Lasten pukimo kertoo myyvänsä vaatteita halvalla. Ja talossa asuvan ompelijan (huoneisto B32) lehtimainos kertoo, että ”leninkejä myydään suoraan ompelijalta, hinnat  alentuneen palkkatason mukaiset".

Edellisenä vuonna ahkerasti vastaanottoaan mainostanut lääkäri Wasenius ilmoittaa keskeyttävänsä vastaanottonsa toistaiseksi. Ehkäpä vastaanottoa jatkaa lääkäri Rosenius, joka kertoo olevansa yleislääkäri ja hoitavansa ”naistauteja ja synnytyksiä”. Ei ole tietoa siitä, asuvatko Wasenius ja Rosenius talossa, mutta aluelääkäri Wetterstrand asuu huoneistossa A6. Ei ole tietoa siitä, minkä alueen lääkäri hän oli.

Edelleen talosta tarjotaan vuokralle asuntoja, sekä isoja huoneistoja että toisen toveriksi pieneen asuntoon. Talouslaman vallitessa työstä ja rahasta oli pulaa, joten monien ihmisten maksukyky on vähäinen, minkä seurauksena varsinkaan isoihin vuokra-asuntoihin ei tahdottu saada vuokralaisia. Tästä ja monesta muusta Hämeenhakaakin koskevasta asiasta kertoo Juha Koskinen kirjassaan Kallion historia. Kirjan julkaisi Kallio-seura – Sörkan gibat vuonna 1990.

Seuraava ilmoitus viittaa siihen, että pankiksi suunniteltuun tilaan (nykyinen Kallio Bar eli M1) ei joko ollut saatu pankkia tai sitten pankki ei jatkanut vuokrasopimusta. Olen esitellyt tilaa kirjoituksessa 2024/2.

Pula-aika näkyi myös huutokaupoissa. Pienessä ilmoituksessa kerrotaan, että huonekalujen huutokauppa pidetään Hämeentie 10:ssä. 

Kahdessa lehti-ilmoituksessa kerrotaan halvalla myytävistä autoista. Molemmat ovat nähtävänä Hämeentie 10:n autotallissa. Toinen on ”5 henk. avovaunu priima kunnossa” ja toinen ”Flint-merkk. henkilöauto prima kunnossa”. 

Tanssikahvila KIwa jatkaa toimintaansa. Kiwa mainostaa, että tanssia on joka ilta (ja joka ilta on myös balettitanssiesitys). 

Kesällä 1931 ”Ensiluokkainen tanssikahvila Kiwa” kuitenkin pantiin myyntiin, ilmoituksen mukaan halvalla. Jonkin ajan kuluttua se oli ilmeisesti saanut uudet omistajat, jotka tekivät tilassa remontin. Kahvila Kiva (tässä mainoksessa ei enää Kiwa) avattiin ”uudessa huolitellussa asussa”.

Kiwa mainostaa, että jouluna on erikoisohjelmaa: ”Hauska joulu-ukko vierailee Kiwassa".

Talouslamasta huolimatta rakennuksessa jatkavat valokuvaliike ja kenkäkauppa. Valokuvaliike Podworskyn päämyymälä on Aleksanterinkadulla ja haaralikkeitä on kaikkiaan yhdeksän eri puolilla Helsinkiä – yksi nistä Hämeentie 10:ssä.  Kenkäkauppa Batan päämyymälä on samoin Aleksanterinkadulla ja sivuliikkeet Hämeentiellä ja Turun Linnankadulla.

Partureille ja kampaamoille taisi lamasta huolimatta riittää asiakkaita. Kolmannen linjan puolella sijaitseva "Parturi ja Kampaamo" mainostaa 100 markkaa maksavia permanentteja "tukan paksuudesta riippumatta”. 

Koululaisille tarjoaa tunteja rouva Valborg Erkko (huoneisto A12). Kaksi ilmoitusta löytyi vuodelta 1931. Toisessa hän kertoo antavansa tunteja ruotsissa, toisessa kaikissa aineissa paitsi matematiikassa. Valborg Erkon puoliso oli kemisti-insinööri Eero Erkko, Helsingin Sanomien päätoimittaja ja ministeri Eljas Erkon veli.

Hämeenhaan palvelujen kirjo laajeni keväällä 1931, kun varatuomari Nestor Koskinen avasi lakiasiaintoimiston huoneistossa jossakin A-portaan huoneistossa..

Elämä Hämeenhaassa jatkui vilkkaana, vaikka talouden elpyminen oli vielä usean vuoden päässä.